Aina silloin tällöin on tiedotusvälineissä kuvauksia joukkokokouksista tai mielenosoituksista, jossa tilanne riistäytyy pois rauhanomaisilta raiteilta. Kansa raivoaa, kivet lentävät, ikkunoita lyödään säpäleiksi. Paikalla oleva virkavalta on voimaton. Kutsutaan lisää poliiseja tai sotilaita apuun. Ammutaan varoituslaukauksia ilmaan. Sekään ei auta otteita kovennetaan. Tulee verenvuodatusta.
Vedenpaisumusta edeltävä tilanne maailmassa oli tällainen anarkia. Kukin teki mitä halusi, Jumalasta ja Hänen käskyistään vähät välitettiin. Profeetat puhuivat varoittavia sanoja, mutta niille vain naurettiin tai viestintuojat peräti surmattiin. Voi kai sanoa, että pahuus järkytti Jumalaa. Peli piti viheltää poikki. Jumala antoi sataa ja sataa ja sataa.
Raamattu osoittaa, että Jumalasta luopuminen ja Hänen Pyhyytensä
loukkaaminen johtaa tuhoon. Ihmiskunta ei voi nousta Jumalaa vastaan
joutumatta siitä tilille.
Me, ihmiskunta, tarvitsemme Korkeampaa, Pyhää, Kunnioitettavaa.
Häntä, joka on ja jolle me olemme vastuussa.
Kuinka kauan olemme jälleen kuitenkin Jumalasta irronneet, kun oikea ja väärä mitataan gallupeilla. Moraalisista arvoista on tullut todella "arvoja", jotka seuraavat muotia ja jatka noteerataan aina uudelleen yleisen mielipiteen pörssissä. Nykyisessä maailmassa arvot eivät ole ehdottomasti sitovia, vaan ne on alistettu yhteiskunnassa vaikuttaville voimille, ja samalla ne osoittavat millä valtaryhmittymällä on tänään johtava asema arvoja määrittävänä tekijänä. Tänä aikana raha ja talous taitaa olla se mitta.
Vedenpaisumusta ei koko maailman mittakaavassa tule. Mutta tuhon
uhkia on yhä. Ydisaseet ovat yhä olemassa ja osittain ehkä
arvaamattomimmissa käsissä kuin koskaan ennen. Nälänhädät
ovat totta hyvin monilla alueilla. Ekologisen tuhon monet tiedemiehet
laskevat olevan suorastaan väistämätön. Vain
sen katasrofaalisuudesta ja aikatauluseikoista väitellään.
Aikamme uhat ja pelot ovat kuin suoraa lainausta raamatun lopunaikoja
koskevista luvuista.
"Laittomuus pääsee valtaan...rakkaus kylmenee". Paratiisissa oli yksi asia mihin ei saanut koskea: Hyvän ja pahan tiedon puu. Se oli Jumalan alue. Pyhä. Sama toistuu käskyssä:"Minä olen Herra sinun Jumalasi,älä pidä muita jumalia." Mikä on pyhää on samalla myös sellaista johon ei saa koskea. Raamatun kuvan mukaan Jumalaa ei voi katsoa tuhoutumatta -Hän on niin pyhä! Pyhään koskeminen tuhoaa yksilön, yhteisön...vaikka koko maailmankaikkeuden...siitä lopun profetioissakin on kysymys.
Mistä muusta kun pyhän ja koskemattoman kadottamisesta ja siitä piittaamattomuudesta on kysymys: rikollisuuden kasvussa (välinpitämättömyydestä näpistyelyä tai varkautta kohtaan, mikä hiljattain eräässä asenteita luotaavassa tutkimuksessa osoitettiin).; sama pätee seksuaalimoraalin horjumiseen...tai koko ekokatasrofiin: On otettu kaikki mitä luonniosta irti saadaan. Vähät välitettän sapatista..levosta, jonka raamattu suo niin Jumalalle, luonnolle kuin myös ihmiselle. Jumala siunasi seitsemänen päivän ja pyhitti !! sen. Pyhittäminen merkitsee erilleen; Jumalan käyttöön asettamista. Pitämällä Pyhää ihminen samalla osoittaa, ettei hän elä viimekädessä siitä, mitä omalla työllään saa aikaan, vaan mitä Jumala on hänen puolestaan tehnyt. Lepopäivää käsketään viettää myös silloin kun työtä on kaikkein eniten 2 Moos 34:21:"Myös kyntöjen ja elonkorjuun aikana pidä seitsemäntenä päivänä lepopäivä."
Sapatti ei koskenut vain ihmisiä tai eläimiä, vaan jopa viljelysmaata, jonka tuli saada levätä, joka seitsemäs vuosi. Kun sille ei tätä lepoa suotu seurauksena oli aikakirjojen mukaan pakkosiirtolaisuus, jotta maa saisi levätä 70 vuotta ja saisi näin hyvityksen pitämättä jääneistä sapateista.
Lankeemus on siinä, että ihminen kuvittelee itse voivansa asettaa omat arvonsa: Pidetäänkö kaupat sunnuntaina auki vai kiinni!
Tätä laittomuuden valtaanpääsyn luetteloa voisi jatkaan omasta arkipäivästämme otetuin esimerkein joka käskyyn liittyen loputtomasti. Mitä pitemmälle yhteiskunta sekularisoituu, sitä vähemmän se Pyhää kunnoittaa. Tai edes haluaa huomata olevan olemassakaan.
Johtopäätös kaikesta on lyhyesti: Pyhyyttä loukataan kaikkialla ja kaikessa. Siksipä raamattu lopunaikaa kuvatessaan sanoo: "Kuten Nooan päivinä..."
Hirvittävin asia ihmiskunnalle ei kuitenkaan ollut ja ole lähes kaiken tuhoava vedenpaisumus ja kenties koko ekosysteemin rajusti muuttava ekokatastrofi, vaan synti. Ajallinen, mutta ennenkaikkea iankaikkinen ero Jumalasta. Se katastofi on enemmän kuin totta!
Kunpa osaisimme tätä: Syntiä kylliksi pelätä! Nähdä sen hirvittävyyden. Se on meidän tuhomme nimi. Iankaikkisen tuhon nimi!
Mutta synnille ja siitä varoittaville vain naureskellaan - kuten tehtiin Nooana päivinä...Nooa rakensi kuivalle maalle isoa laivaa..keräsi sinne eläimiä...kansaa huvitti: Hullu mies.
Mutta siinä hulluudessa oli pelastus: Raamattu sanoo itsekin
kristillistä sanomaa Hullutukseksi, mutta samalla Jumalan voimaksi.
Arkki koitui pelastukseksi. Nooa rakensi arkin, koska kuuli Jumalan
sanan ja luotti. Vähät hän välitti ympäristön
pilkasta...Jumala oli käskenyt rakentaa...hän rakensi.
Hebrealaiskirjeestä luemme:"Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon,
kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei ollut vielä
nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko
hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle
tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden."
"Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovutte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustana on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus."(1 Piet.3:21)
Rakkaat ystävät. Tämä maailma tuhoutuu, aika
on rajallinen. Synti on totta ei vain kaukana vaan minussa itsessäni.
Kuka minut pelastaa. Ainoa, jolla siihen on valta et ole sinä...sinun
voimasi eivät siihen riitä...ainoa jolla on mahdollisuus meidät
pelastaa on Jeesus Kristus. Pelastava arkki on valmiina. Itseasiassa
sinut on jo aivan pienenä lapsena tuohon arkkiin kasteesi hetkellä
kannettu.
Kannettu pelastettujen joukkoon. Kannettu matkalle kohti iankaikkista
elämää. Mutta kuin moni tuosta arkista hyppääkään
sinne pilkkaavan maailman joukkoon...arkki on kuivalla maalla, siltä
näyttää ei hätää mitään...tuhlaajapojat
ovat retkillään, mutta Isä etsii. Palaa. Tule turvaan.
Tule sisään, ennenkuin ovet suljetaan.
Kasteen armo on totta. Joka päivä me vastaamme kasteeseemme,
joka Jumalan lähellä eläen ja kilvoitellen tai kasteemme
armon epäuskossa ja välinpitämättömyydessä
tuhlaten.
Kaste on tänään sitä, mitä arkki oli Nooan päivänä. Se on näkyvä ilmaus kristilliselle seurakunnalle ja jokaiselle sen jäsenelle Jumalan iankaikkisesta liitosta. Mahdoton (pelastus) on tehty mahdolliseksi. Osoite mihin paeta syntiä, syylisyyttä, kuolemaa...on selvä Armahtajan luo...sinne jossa kaikki on valmistettu...lähelle Jeesusta.
Hänen armonsa pysyy, vaikka taivas ja maa hukkuvat.