Aleksander Solzenitskin kertoo kirjassaan Vankileirien saaristo erään
tapahtuman 1930-luvulla toimeenpannusita Stalinin puhdistustoimista.
Eräällä vankileirillä oli jälleen meneillään
teloitus. Teloitettavana oli eräs ortodoksipappi - uskonsa tähden
vainottu - Hänet oli asetettu lähinnä nuorista pojista koostuvan
teloitusryhmän eteen. Miehet nostivat aseensa. Silloin
tuo pappi huusi kovalla äänellä, jokaiselle ortodoksille
jo lapsuudesta saakka syvään juurtuneen pääsiäistervehdyksen:"Jeesus
Kristus on ylösnoussut." Ja mikä kummallisinta, teloittajien
rivistö huusi kuin yhteen ääneen vastauksen:"Totisesti on
ylösnoussut:" Hetkeä myöhemmin kajahti laukaus!
Jälleen oli yksi ihminen kärsinyt marttyyrikuoleman uskonsa
tähden.
Tänään noiden teloittajien lastenlastenlapset kyselevät
Kuka on se Jeesus, jonka nimeäkään ei saanut lausua.
He tulevat pääsiäismessuihin, kuulevat sanat:"Jeesus Kristus
on ylösnoussut..ja tapailevat vastausta:"Totisesti ylösnoussut."
Teille, hyvät rippikoululaiset, on opetettu kuka Jeesus oli.
Hyvin monelle Hän on tullut aikaisempaa paljon läheisemmäksi.
Epämääräinen nimi on saanut luonnetta ja kasvot.
Kuollut kirjain, puhe Hänestä on alkanut yllättävällä
tavalla elää.
Joku on kokenut Maria Magdaleenan tavoin; Jeesusta ei tarvitsekaan
etsiä kuolleiden joukosta...historian taruna, vaan se hauta on tyhjä.
Hänet voi kohdata aivan muualla - elävänä ylösnousseena!
Maria Magdaleena meni haudalle silmät sumeana kaipauksen kyyneleistä. Tarkoitus oli hetki viivähtää vainajaa ikävöiden ja kaivaten, mutta tialanne muodostui aivan toiseksi. Hautaluolan suulta oli vieritytty kivi pois. Mitä oli tapahtunut, kuka oli häväissyt haudan...kuin paniikissa Maria Magdaleena juoksi Jeesuksen lähimpien, opetuslasten luo. Nyt tuli Pietarille ja sille toiselle, tässä nimeltämainitsemattomalle opetuslapselle, jota on useimmiten arveltu Johannekseksi, kiire, mitä oli tapahtunut, kuka oli ryöstänyt haudan..juosten he riensivät haudalle. Jeesuksen ruumista sieltä ei löytynyt. Sensijaan käärinliinat ja kasvojen edessä ollut liina olivat kaikki huolellisesti laskostettuina haudassa. Valtava tapahtuma: ylösnousemus oli tapahtunut, muttei kuin räjändys, vaan järjestyksessä...kirjoitukset kävivät toteen järjestyksessä.
Evankeliumimme sanoo:"Nyt tuli sisään myös se toinen
opetuslapsi...ja hän näki ja uskoi."
Näki...tyhjän haudan ja uskoi.
Ei mennyt kauaakaan kun heidän uskonsa sai vielä vakuuttavimpia
todisteita: Ylösnoussut Jeesus ilmestyi heille. Aikanaan
yksi heistä, Tuomas sai peräti koskea hänen haavoitettuihin
käsiinsä ja rintaansa ja todeta:"Totisesti, hän on ylösnoussut."
Se uskomaton väite, jota nuo muut opetuslapset olivat hänelle
todistetteet oli totta.
Emmauksen tiellä kulkeneille opetuslapsille Jeesus myöhemmin
selitti juurta jaksaen, mitä se merkitsee, että hänen piti
kuolla ja ylösnousta. Hän selitti kuten raamattu sanoo:"Alkaen
Mooseksesta ja profeetoista..."
Se merkitsee: Syntien sovitusta...iankaikkisen elämän
oven avaamista; mahdollisuutta myös meille päästä jo
tässä elämässä Jumalan yhteyteen ja kerran iankaikkiseen
elämään taivaassa.
Teidät, rakkaat nuoret konfirmoitiin äsken. Tunnustitte yhdessä seurakunnan kanssa uskonne...nousi kolmantena päivänä kuolleista..uskon iankaikkisen elämän. Seurakunta rukoilee tänään puolestanne, että tämä usko voisi olla muutakin kuin sanoja huulilla. Että tämä tunnustus voisi tulla sydämen uskoksi, joka kantaa kaikissa elämänne vaiheissa. Antaa elämälle sen syvimmän ja kaikkein todellisimman tarkoituksen.
Miksi se ortodoksi pappi oli valmis kuolemaan. Hänen olisi vain tarvinnut kirjoitaa nimensä asiakirjaan, jossa hän kiistää uskonsa. Miksi Pietari, joka vielä kiirastorstaina ei edes uskaltanut tunnustaa tuntevansa Jeesusta, miksi hän muutamia viikkoja myöhemmin seisoi kaiken kansa edessä Jeesuksesta saarnaten. Tai monia vuosia myöhemmin Roomassa, vankityrmässä yhä Jeesuksen tähden, vain sana:"ei ole sittenkään ylösnoussut." ja hän olisi ollut vapaa mies. Mutta sitä sanaa ei tullut: Sensijaan hän kirjoittaa vainojensa keskellä:"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna taivaassa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa:" (1 Piet 1:3-6)
Olivatko he täynnä kiihkoa ja fanaattisuutta. Ehkä sitäkin. En tiedä, mutta ennenkaikkea he olivat vakuuttuneita, että Jeesus oli kuollut ja kuitenkin eli. Se oli niin varma juttu, että siitä totuudesta alettiin sitten ajatella muuta. Mitä silloin merkitsee pilkka, vaino tai edes kuolema - ei mitään: Tärkeintä, että asiat Jeesuksen kanssa ovat kunnossa.
Uskon, että moni meitä tänään ymmärtää tämän samoin: Tärkeintä on elämässä, että välit ylöspäin ovat kunnossa...silloin mei olemme kaikessa...tuli mitä tuli matkan varrella...olemme turvassa.
Jeesus Kristus on ylösnoussut. Totisesti on ylösnoussut!