Inhimillisesti ajatellen nuo kirkastamisen ja korottamisen ydintapahtumat olisivat ne kun Jeeus otetaan vastaan hoosianna huudoin , palmunlehvin ja punaista mattoa vastaavin tielle levitetyin vaattein, ja kun jopa kreikkalaisetkin olivat kiinnostuneita tapaamaan Jeesusta.  Häntä oltiin korottamassa maalliseksi kuninkaaksi.

Mutta Jumalan tie Kristukselle olikin toisenlainen.  Kirkastamisen ja korottamisen hetki oli kaikkien inhimillisten odotusten vastainen.  Hoosianna huuto vaihtui ristiinnaulitse huutoon, kuninkaan kruunun asemesta Jeesus saikin piikkikruunun, valtaistuimen sijasta ristin!
Näin kirkastettiin Ihmisen Poika.  Tästä Jeesus oli kertonut Nikodeemukselle sanoessaan:"Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen  joka uskoo Häneen, saisi iankaikkisen elämän."

Jeesus korotettiin julkisella teloituspaikalla kaikkien nähtäväksi, ja ristin päällekirjoitus julisti kolmella kielellä hänen henkilöllisyytensä:"Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas."

Ystävät!  Näin Jeesus korotettiin, jotta meidät hänen verensä voimasta korotettaisiin pelastettujen joukkoon!

On aivan oikein, että tällä pyhäpäivällä on nimi: Laskiaissunnuntai.  Kyse ei todellakaan ole mistään huolettomasta laskettelusta tai laskiaisriehasta. En tarkoita, etteikö tällaista iloista talvista laskettelu ja perhepäivää, joksi laskiainen on muodostunut voisi pitää; päinvastoin...kaikkea mikä lisää perheiden yhteyttä ja vanhempien ja lasten yhdessä oloa tulee edistää.
Mutta - tämän tahdon sanoa - syvimmiltään laskiainen muistuttaa Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuden valintaa: Hän laskeutui taivaasta alas maailmaan, kunniasta alennukseen.  Hän luopui maallisesta kunniasta ja kuninkuudesta kärsiväksi Herran palvelijaksi.  Ylhäisten ystävästä kurjimman syntisen rinnalle.  Hän alensi itsensä.  Jopa kuten raamattu sanoo:"Tyhjensi!"

Kristikunnalle Laskiainen merkitsee laskeutumista paastonaikaan.  Ensi tiistai on laskiaistiistai.  Seuraavasta päivästä niin kutsutusta tuhkakeskiviikosta alkaa paastonaika jota kestää raamatusta tutun paaston pituuden ajan eli 40 päivää, aina palmusunnuntaihin saakka.
Tämä aika on kutsua itsetutkisteluun...Jumalan sanan edessä viipymiseen...kutsua yksinkertaisempaan elämäntapaan..rukoukseen ja paastoon.  Uhraamiseen omastamme niiden hyväksi, joilla ei ole mitään.  Siksi mm. yhteisvastuukeräys ajoittuu juuri tähän paastonaikaan.

Tämän pyhäpäivän evankeliumi Jeesus sanoo meille:"Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän."
Olisiko tässä meille kutsua oikeanlaiseen paastoon!  Oikeankaisiin kysymyksiin - miitä on todellinen elämä...mistä se löytyy!

Jeesus pani alttiiksi elämänsä. Se ei suinkaan ollut hänelle helppoa.  Päivän evankeliumissa siitä sanotaan:"Nyt olen järkyttynyt.  Mitä sanoisin?  Isä, pelasta minut tästä hetkestä!"
Laskiaisena Vapahtaja oli järkyttynyt.  Se on vavisuttavaa pelkoa, ei juhlallista paastoon laskeutumista, vaan tuskaa.  Ahdistus on läsnä.  Se puristaa rintaa ja kuristaa kurkkua.  Kyse ei ole leppoisasta luopumisesta tai vaarattomasta hyväntekeväisyydestä, vaan siitä pysytäänkö ollenkaan koossa.  Elämä on kokonaan uhanalainen.  Kaikki on pelissä.

Johannes kuvaa vahvasti Jeesuksen pelkoa ja järkytystä.  Tuska aiheutuu kutsumuksen todellisen vakavuuden ja syvyyden tajuamisesta.  Se mihin kaikki on tähdännyt, on liian uhkaavaa, musertavaa.  Pimeyden valtojen voima  yllättää ankaruudellaan.  Laskiaisevankeliumisssa Jeesus on samanaikaisesti Getsemanessa, Kirkastusvuorella ja viimeisellä tuomiolla.
Omalla tavalla järkyttävää on myös se, että paikalla oleva väkijoukko ei ole tilanteen tasalla eikä oivalla sille tarkoitettua viestiä, vaan arvelee ukkosen jyrähtelevän.
Ihmisellä on kyky suojautua liian isoja ja järkyttäviä asioita vastaan kieltäytymällä näkemästä ja kuulemasta.
Jeesus yksin oli kirkkaasti tietoinen tilanteesta ja sen vääjäämättömyydestä.  Pakeneminen ei käy.  Ratkaiseva hetki on käsillä.

Ja kuitenkin. Tuonakin hetkenä: Taivas oli auki.  Ylhäältä kuului ääni. Jumala on läsnä poikansa kärsimisessä ja tuskassa.  Ylhäältä tuleva Jumalan kirkkaus näkyy hänen poikansa tuskassa.
Samalla hetkellä julistetaan maailmalle tuomio.  Jeesuksen suostuminen ristiin suistaa pimeyden ruhtinaan vallasta.  Puhe ristille korottamisesta, ylentämisestä tuntuu rujolta ja sopimattomalta ajatukselta.  Kuitenkin risti on kirkkauden Herran valtaistuin.

Laskiaissunnuntai on kirkkovuodessa taitekohta, käänne.  Herramme ilmaisee ja ratkaisee kohtalonsa ja vetää meidät mukaansa.
Vetää - minne?
Luokseen.  Mutta miten?  Tekstimme on avain:On totta, että Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen, mutta kuinka usein tuon hyvyyden kasvot ovat kuin salatut, peitetyt...Hyvyys sallii meidän joutua kärsimykseen, ahdistuksiin...täydelliseen umpikujaan.  Tilanteisiin, joista ei tunnu olevan mitään ulospääsyä.  Vain synkkyyttä...jatkuvaa tuskaa...siis risti!  Ja kuitenkin taivas ei ole suljettu.  Kadotat elämääsi..menetät kaikkesi...niin luulet ja oletat, mutta miten käy...risti, tuska alkaakin piirtyä voiton sävyin...se mikä tuntui kaikkein vaikeimmalta osoittautuukin uuden, paremman lähtökohdaksi.  Elämänsä kadottanut, löytääkin elämänsä!  Tosi elämän!
Tänään Vapahtaja omassa repivässä tuskassaan tulee meitä hyvin lähelle.  Jeesuksen kulkema tie on mahdoton taival, mutta kuitenkin ainoa mahdollinen, jos mielimme elää.