Juutalaisella kansalla on pitkä historiansa ja siihen historiaan liittyvät monet juhlansa.  Yksi kaikkein suurimmista juhlista on pääsiäisaika.  Sitähän he viettävät Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Juhla kesti useita päiviä omine perinteisine menoineen.  Tämä ilta, joka meidän kalenterissamme on nimellä kiirastorstai oli pääsiäisaterian ilta.  Tuona iltana oltiin tuhansissa ja taas tuhansissa juutalaisissa kodeissa käymässä tuolle juhla-aterialle.
Näin olivat siis Jeesus ja opetuslapsetkin.  Perinne opetti katsomaan lähinnä taaksepäin - niihin valtaviin asioihin mitä Jumala oli tehnyt kansansa historiassa.  Siihen ihmeelliseen johdatukseen, jolla kansa oli saatettu vapauteen nelisataavuotisesta orjuudesta Egyptistä.  Toki papit opettivat ajattelemaan ateriaa myös tulevaisuuteen katsoen:  Vieläkin Jumala on kansansa kanssa ja kerran hän lupauksensa mukaan lähettää kansalleen suuren hallitsijan, Messiaan.  Siksi pöydän oikeaoppiseen kattaukseen kuului yhden ylimääräisen pikarin sijoittaminen pöytään, ikäämkuin sympolisoimaan Messias odotusta, jonka kirjanoppinneet aivan erityisesti opettivat liittyvän pääsiäisaikaan.

Me pystymme hiukan kuvittelemaan, mitä tuolla Jeesuksen ja optuslasten aterialla ajateltiin.  Useimmille heistä tuo ateria oli  kuin meille jouluateria: Juhlallinen yhdessäolohetki. Määrätyllä tavalla harras, mutta toisaalta aivan iloinen ja huoleton.
Toisin oli kuitenkin kahden kohdalla:  Juudas Iskariotin ja Jeesuksen.  Juudaksen ajatukset olivat jännittyneet.  Onnistuisiko kaikki niinkuin hän oli suunnitellut. Tänä iltana se tapahtuisi, kaikki oli sovittu ja valmisteltu.  Aterian jälkeen Jeesus lähtisi öljymäelle, siitä hän oli ottanut selvää ja siellä hänen tehtävänsä oli osoittaa sotilaille, kuka miesjoukosta olisi se Jeesus, merkiksi oli sovittu suudelma. Ei epäröintiä, ei katumusta.  Hurja kiihko ja päämäärätietoisuus, koska hinta oli sovittu ja päätös tehty. "Ihmisen POika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa." Mikä sokaisi Juudaksen:  Rahanhimo, jokin salainen katkeruus tai kateus muita opetuslapsia kohtaa.  Emme tiedä.  Juudas oli opetuslasten kukkaron hoitaja, oliko hän kavaltanut myös rahaa omiin tarkoituksiinsa ja jäänyt kiinni tai tullut epäillyksi...emme tiedä: Sen tiedämme - Saatana oli ottanut hänestä kovan otteen ja ajoi tuota miestä päämääräänsä kohti:  Jumalan Pojan tuhoamista kohti.  Saatana ajatteli, koska minä en onnistunut Jeesusta kuisauksissa langettamaan, niin nyt on minun voittoni hetki:  Minä tapan hänet ja voitan!
Voimme sanoa Juudas oli uhri, saatana oli syyllinen...Mutta tämä ei riitä puolustukseksi Juudakselle.
Puolustus ei myöskään ole se tosiasiassa , että olivathan  muutkin opetuslapset syntisiä: Yksi yhdellä tavalla, toinen toisella...kuka kavalsi, kuka kiesi edes tuntevansa...kuka epäili ylösnousemusta.  Mutta yksi oli ratkaiseva ero.  Juudas kävi tiensä loppuun saakka...itki katui...siinäkin vielä kuten Pitari tai Tuomas, mutta meni - niin minne - Jeesuksen luo armoa pyytäen...ei vaan tappamaan itsensä.  Hän oli kadotuksen lapsi.

Myös Jeesuksen ajatuksia meille tuona hetkenä kuvataan. Kerran eräässä koulussa oli opettaja kysynyt kuinka Jeesus kävi kuolemaan.  Eräs poika viittasi ja vastasi reippaasti.  Kävi kuolemaan rohkeasti, eikä pelännyt yhtään. Luonteva vastaus, mutta väärä.  Jeesus kävi kuolemaan, mutta täynnä ahdistusta ja tuskaa.
Mutta kuitenkin: Koska tiesi, se oli Taivaallisen Isän tahto ja ainoa tie syntisten pelastamiseksi.

Se ateria, mitä siinä oltiin nauttimassa oli ateria, joka kuvasi erästä pelastustapahtumaa: Orjuudesta vapauteen.  Nyt Jeesus oli astumassa valmistamaan vielä suurempaa palastustapahtumaa..koko maailman syntien sovitusta viettoman Jumalan ainokaisen Pojan kuolemassa ristillä. "Hartaasti olen halunnut syödä tämän aterian teidän kanssanne...tai kuten vanha käännös sanoo: Halajamalla halannut..se on  Haluamalla halunnut...Tämä leipä ja tämä malja ovat uusi liitto, minun veressäni.  Vanha liitto oli karitsan veressä, joka sympolisoi sitä että Jumala pitää minkä lupaa, kun sanoo, ne kodit joiden ovipielet on sivelty karitsan verellä niissä ei kuolema tuona yönä käy, mutta missä näin ei tehdä...siellä kuolema käy.  Se oli Jumalan lupaus..liitto..joka toteutui...se oli se vanha liitto ja sen muistoareria oli tuo pääsiäisateria.  Nyt asetettiin uuden liiton ateriaa: Ehtoollista.

Uuden liiton ateria on myös uskon ateria.  Sille, joka uskoo se antaa minkä lupaa:  Synnit anteeksi ja vielä ememmän: Iankaikkisen elämän.  Takuumiehenä on Jeesus itse ja Hänen kallis sovintoverensä.  Armo ei ole halpaa armoa vaan kalliisti ostettua.
On mahtava tervehdys, kun sanotaan, kalliisti lubnastettu seurakunta, niin se on...Jumalan Pojan viattomalla verellä ostettu syntisten ja rääsyläisten joukko. Sellaiselle Jeesus avaa nyt tietä kohti ikuisuutta ja autuutta.  Illan teksti viittaa vahvasti myös siihen tulevaan ehtoolliseen, jota vietetään kerran taivaassa...siitä ennakointie on tämä tämänpuoleinen ehtoollisen vietto.

Haluathan sinäkin olla mukana Jumalan valtakunnan täytymyksessä suuressa ehtollisessa taivaassa?
Vapahtaja toivottaa sinut ja minut sinne tervetulleeksi.  Sinne hän jo ehtollista asettaessaan nosti silmänsä - niin kai sinäkin teet.