Mutta Hellentai ei ole kuitenkaan meille vain jokin muistojuhla, jolloin muistelisimme tuota kerran tapahtunutta Pyhän Hengen vuodatusta ja ihmettelisimme sitä valtavaa voimaa, joka tuona enmimmäisenä helluntaina vaikutti. Ei näin: Helluntai päivä ei ole muistojuhla, kyllä toki sitäkin, mutta ennenkaikkea helluntaipäivä kertoo meille yhä tänään elävästä Jeesuksestä, yhä tänään toimivasta Jumalasta, yhä tänään uskoa synnyttävästä ja seurakuntaa hoitavasta Pyhästä Hengestä. Painopiste saa ja sen tulee olla siinä, että yhä Henki tekee työtä. TÄNÄÄN ON HELLUNTAI.
Mutta: Onko sinulla, rakas ystävä, onko sinulla helluntai. Onko sinulla Pyhä Henki, onko sinulla Hengen johdatus. Onko sinulla Jeesuksen tuoma rauha sydämessäsi?
Vai tuntuuko siltä, että Jeesus on niin kaukana. Pyhä Henki vieras, puhe Hänestä jopa pelottavaa...
Päivän evankeliumi teksti on katkelma Jeesuksen ns. jäähyväispuheesta:
Hän tiesi, pian on se aika, että sotilaat tulevat ja ottavat
hänet kiinni...lauma hajoaa..Hänet ristiinnaulitaan..ja ylösnousemisensa
jälkeenkään hän ei jää pitkäksi ajaksi
tähän maailmaan. Takana on siis se aika jolloin opetuslapset
voivat tulla Jeesuksen luo, kohdata hänet kasvoista kasvoihin ja saada
vastaus aina siihen asiaan mikä milloinkin askarrutti mieltä.
Ei, Jeesus menee taivaaseen: Nyt hän valmisti heitä siihen.
Valmisti heitä siis siihen, minkälaisessa tilanteessa ja minkä
varassa seurakunta itseasiassa nytkin
elää. Emme näe Jeesusta kasvoista kasvoihin; hän
on mennyt, kuten helatorstai vastikään kertoi ylös taivaaseen.
Lupaus Pyhästä Hengestä on täyttynyt, mutta entä
meidän kahtamme tässä, onko meillä Pyhä Heni,
johdattaako Henki meitä. Se mitä Jeesus puhui opetuslapsilleen
ajasta, jolloin Hän ei näkyvällä tavalla enää
ole läsnä, koskee siis, ei vain heuitä, noita sanoja aikanaan
kuulemassa ollutta joukkoa, vaan myös meitä. Tärkeää
siis myös meilleon todella kuulla mitä hän sanoo:
Tekstistä nousee kolme asiaa:
1) Jeesuksen rakastaminen
2) Lupaus Pyhästä Hengestä
3) Jeesuksen rauhan jättäminen hänen omilleen.
Joka kohdasta jotakin: Ensiksi Jeesuksen rakastamisesta.
Opetuslapset rakastivat Jeesusta. He olivat kohdanneet Jeesuksen
hyvyyden, nähneet hänen rakastettavuutensa kasvoista kasvoihin.
He olivat Hänestä riippuvaisia. Heille oli sokki ajatella,
että Jeeus kärsii, kuolee, menee pois...siksi Pietari sanoi "Älköön
se sinulle tapahtuko". Opetuslapset rakastivat Jeesus, kuten inhimillisesti
rakastetaan: Siksi,koska Jeesus oli niin rakastettava...rakas;
Mutta nyt Jeesus puhuu, jostakin syvemmästä rakkaudesta tässä:"Jos
joku minua rakastaa, hän noudattaa minun sanaani". Rakkaus ei
ole vain tunne, kiintymys, vaan se on myös tekoja: Rakastunut
haluaa rakkautensa kohteelle kaikkea hyvää; näin Jeesus,
Hän haluaaa omilleen hyvää. Jeesusken rakastaminen on elämänyhteyttä
Häneen. Jos olemme Kristuksessa olemme Jumalan lapsia. Jos uskomme
Häneen, siis jos olemme pukeutuneet uskonvanhurskauteen, siitä
seuraa väistämättä tekoja.
Tätä voisi kuvata ehkä vertaamalla sitä siihen,
mitä perheyhteys on parhaimmillaan: Eihän kotonakaan kukaan
työskentele vakuuttuakseen tai vakuuttaakseen toiset siitä, että
hän kuuluu perheeseen. Vaan koska tuo yhteys on olemassa, jos
se normaalisti toimii, niin se saa aikaan monenlaisia tekoja, esim. niin,
että äiti kyllä nousee hoivaamaan kuumesairasta lasta vaikka
keskellä yötä jos niin on tarvis, tai isä torjuu vaaran
joka lasta uhkaa...hän ei tee näin pakosta vaan rakkaudesta lapseen.
Kuinka Jeesusta sitten rakastetaan. Joku itseään kovastikin
uskovaisena pitävä ylistää Jeesusta rohkeasti menen
tullen, mutta kun se krämä naapuri taas tekee sen ja sen mikä
minua ei miellytä - ei välttämättä edes mitään
vakavaa ja tosipahaa, vaan yhdentekevää, mutta sellaista joka
minua harmittaa, silloin annan tulla ja pidän oikeuksistani kiinni.
Tämäkö on sitä mitä Jeesus opetti. Mitä
on se juhlakokouksissa tapahtuyva Jeesuksen ylistäminen, jos arkena
lähimmäiset meidän kauttamme itkevät tai joutuvat suuttumaan.
Jeesus opetti, ei vain rakkautta lähimmäisiin, vaan rakkautta
vihollisiin...vastenmielisiin..inhottaviin:"Minkä olette tehneet yhdelle
näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette
tehneet minulle..." Tässä on se Jeesuksen rakastaminen paikka!
Tämä ole avautunut Paavalille, kun hän opettaa kristityn
elämää:
Joskun oma omatuntó kyllä sallisi yhtä ja toista,
mutta ettei loukkaisi lähimmäistään, hän eli herkemmällä
omallatunnolla kuin edes koki itsessään tarpeelliseksi tai toinen
opetus häneltä, hän ajatteli tekemisiään ja tekemättäjättämisiään
myös siltä kannalta, mitä ne Kristuksesta todistavat...pyrki
toimimaan niin ettei Kristuksen nimi tuli häväistyski (tuollaisia
ne kristityt sittenkin ovat) vaan päinvastoin että Kristuksen
nimi saisi kunnian.
Joku kysyy eikö tuo ole lain alle menemistä..Jeesushan antaa
nateeksi...meillähän on vapaus?
Paavali, jos kukaan, ei ollut lain alla, vaan armon alla: Näin
hän teki ja näin hän opetti, koska rakasti Jeesusta!
Ei itseään, ei omaa kunniaansa...ei omia etujaan, vaan Kristuksen
etuja.
Jeesus sanoo:"Joka minua rakastaa, se pitää minun käskyni". Tämäkään ei ole lakia..jos pidät käskyt ja olet hyvä toisille niin saat armon, vaan tämä on toteamus, miten Jeesuksen oma...hän joka Jeesusta rakastaa tahtoisi elämässään vaeltaa.
Tähän me tarvitsemme Pyhää Henkeä. Kohta
kaksi. Miten me noin voisimme rakastaa. Emme ME todellakaan
mitenkään, vaan Pyhä Henki.
Monelle meistä, kaikille, Pyhän Hengen tulee tulla näyttämään
synti, se miten syyllisiä me olemme. Ei meistä ole tuollaiseen
rakkauteen...emme me siis rakastakaan Jeesusta. Tarvitaan voimaa
meidän voimamme ulkopuolelta: Tekemään alati meidän
sydämessämme Pyhän Hengern työtä: Näyttämään
syntimme suuruus, mutta myös Kristuksen rakkaus meitä erehtymiä
syntisiä kohtaan:Armo ja vanhurskaus!
Jeesus opettaa jäähyväispuheessaan selvin sanoin, että
Jeesus tulee Pyhässä Hengessä asumaan uskovan sydämeen.
Hän on toinen puolustaja. Kristuksen sovitusteko on takeena
siitä, että kelpaamme Jumalalle. Näin hän on
ensimmäinen puolustaja. Pyhä Henki on toinen puolustaja,
joka huolehtii siitä, että ihminen pysyy Kristuksessa.
Hän on se joka seurakunnassa sanan kautta valaisee ihmisten omiatuntoja
ja lahjoittaa heille evankeliumin välityksellä uskon. Sen
että Pyhä Henki opetaa ja muistuttaa kaikesta mitä Jeesus
on puhunut voidaan ymmärtää tarkoittavan koko uuden testamentin
ja Jumalan sanan sisältöä. Kristityn elämä on
siis Pyhän Hengen johdattamana elämistä. Jokapäiväisessä
uskonkilvoituksessa elämistä. Oikeutta aloittaa alusta
lankeamisen välkee uudelleen ja uudelleen...tätähän
Jeesus myös tarkoitti, kun vastasi kysymykseen kuinka monta kertaa
tulee antaa anteeksi...lukemattomia kertoja...näin tekee Jumala.
Antaa lapsillee anteeksi.
Onko sinulla Pyhä Henki. Vastaan on, mutta sana sanoo:
Vaeltakaa Hänessä...pyytäkään Hänen lahjojaa...rikastukaa
Hänen tuntemisessaan. Jeesus ei tahdo antaa Henkeä vähän,
vaan paljon:TÄYTEYDEN.
Ja vielä lopuksi se Jeesuksen rauha: Sen hän tahtoo
antaa omilleen: Se on: MYös sinulle. Sinä...oli uskontiesi
ollut kuinka hapuilevaa tahansa..synnit ja syyllisyys painavat...Jeesus
tahtoo antaa rauhansa, myös tänään...Sinä saat
ottaa sen vastaan...
ARMOSTA...