"Kristitty joutuu elämässään koko ajan kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Tässä häntä auttavat Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen. Jumala näkee harhan läpi ja paljastaa ennemmin tai myöhemmin toden. Meidän on oltava vilpittömiä ja totuudellisia. Emme saa antaa näennäisen pettää meitä, ilmenipä se itsessämme tai ympäristössämme, maallisissa tai hengellisissä asioissa." Näin kuvataan ensi pyhän kirkollista aihetta - Totuus ja harha - kirkkokäsikirjassa.
Totuuden ja harhan erottamisessa perimmiltään ei ole kysymys vain nyansseista, vaan koko elämän perustasta. Pyhän evankeliumi on Matt. 7:ssä luvusta jakso, jossa Jeesus kertoo kahdesta rakentajasta, joista toinen rakensi talonsa hiekalle ja toinen kalliolle. Hiekalle rakentaneen talo sortui rankkasateiden tultua, mutta kalliolle perustettu kesti.
Tänäkin kesänä ovat vasarat paukkuneet rakennustyömailla
ahkerasti.
Hyvä rakentaminen alkaa huolellisesti tehdystä perustasta.
Jos se ei kestä edessä on kalliita korjauksia.
Jeesus sanoi kerran opetuslapsi Simonille, sinun nimesi on oleva Pietari, kallio. Samassa yhteydessä hän antoi opetuslapsilleen vallan julistaa syntejä anteeksi ja pidättää niitä. Elämän mennessä myötämäkeä kestää heikompikin perustus. Mutta myötämäki ei kestä kenenkään kohdalla ikuisesti. Kallio perustalle rakentaja ottaa huomioon tulevaisuuden myös sen kaikein rajuimmassa muodossa. Hän tajuaa, että joudumme kohtaamaan matkallamme myös onnettomuuksia, syyllisyyttä ja peräti kuoleman. Näiden läpi selviämme vain jos perusta on kunnossa.
Elämämme rakentamisessa me vajavaiset ja itsekkäät ihmiset emme voi välttyä virheiltä. Kalliolle rakentaja ei näissäkään ole omassa varassaan, vaan perustus kestää. On oikeus tulla anteeksiantajan luo uudelleen ja uudelleen. Hyvä ja luja perustus elämälle ei ole meidän päättäväisyytemme ja nuhteettomuutemme, vaan Jumala, jonka johtoa hyvän perustuksen kaipaaja kyselee. Armo, joka hoitaa. Usko, joka kantaa.
Kestääkö perustus
"Kristitty joutuu elämässään koko ajan kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Tässä häntä auttavat Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen. Jumala näkee harhan läpi ja paljastaa ennemmin tai myöhemmin toden. Meidän on oltava vilpittömiä ja totuudellisia. Emme saa antaa näennäisen pettää meitä, ilmenipä se itsessämme tai ympäristössämme, maallisissa tai hengellisissä asioissa." Näin kuvataan ensi pyhän kirkollista aihetta - Totuus ja harha - kirkkokäsikirjassa.
Totuuden ja harhan erottamisessa perimmiltään ei ole kysymys vain nyansseista, vaan koko elämän perustasta. Pyhän evankeliumi on Matt. 7:ssä luvusta jakso, jossa Jeesus kertoo kahdesta rakentajasta, joista toinen rakensi talonsa hiekalle ja toinen kalliolle. Hiekalle rakentaneen talo sortui rankkasateiden tultua, mutta kalliolle perustettu kesti.
Tänäkin kesänä ovat vasarat paukkuneet rakennustyömailla
ahkerasti.
Hyvä rakentaminen alkaa huolellisesti tehdystä perustasta.
Jos se ei kestä edessä on kalliita korjauksia.
Jeesus sanoi kerran opetuslapsi Simonille, sinun nimesi on oleva Pietari, kallio. Samassa yhteydessä hän antoi opetuslapsilleen vallan julistaa syntejä anteeksi ja pidättää niitä. Elämän mennessä myötämäkeä kestää heikompikin perustus. Mutta myötämäki ei kestä kenenkään kohdalla ikuisesti. Kallio perustalle rakentaja ottaa huomioon tulevaisuuden myös sen kaikein rajuimmassa muodossa. Hän tajuaa, että joudumme kohtaamaan matkallamme myös onnettomuuksia, syyllisyyttä ja peräti kuoleman. Näiden läpi selviämme vain jos perusta on kunnossa.
Elämämme rakentamisessa me vajavaiset ja itsekkäät
ihmiset emme voi välttyä virheiltä. Kalliolle rakentaja
ei näissäkään ole omassa varassaan, vaan perustus kestää.
On oikeus tulla anteeksiantajan luo uudelleen ja uudelleen. Hyvä ja
luja perustus elämälle ei ole meidän päättäväisyytemme
ja nuhteettomuutemme, vaan Jumala, jonka johtoa hyvän perustuksen
kaipaaja kyselee. Armo, joka hoitaa. Usko, joka kantaa.