Jokaisella kirkkovuoden pyhällä on oma aihepiirinsä ja
otsikkonsa. Tänään on apostolien päivä.
Päivän raamatun tekstit kertovat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa
suhteesta.
Kun puhutaan Jeesuksen opetuslapsista, mieleemme nousee tuo aivan nimi
nimeltä raamatussa mainittu 12 miehen joukko: Pietari, Johannes,
Tuomas, Natanael jne...Raamattu kertoo myös 70 ihmisen lähipiiristä,joka
melko tiiviisti kulki Jeesuksen askeleissa.
Hyvät rippikoululaiset: Yksi asia mitä olen rippikoulun pidossani yrittänyt korostaa on ollut se, että myös meidät jokainen on kerran liitetty Jeesuksen opetuslasten joukkoon. Se tapahtui silloin kun meidät kastettiin, sillä sanoohan Jeesus kastekäskyssään aivan selvästi: Tehkään (kaikki kansat) minun opetuslapsikseni kastamalla heitä isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen, ja hän jatkaa...ja opettamalla heitä pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Tehkää opetuslapsiksi kastamalla. Sinut rippikoululainen ja sinut kirkkovieras...meidät on kastettu ja näin me olemme otetut aivan nimeltä kutsuen, sen joukon jäseniksi jota voidaan täysin valtuuksin nimittää: Opetuslapsiksi. Rippikoulu on sitten ollut tuon kastekäskyn jälkimmäisen velvoitteen toteuttamista: Opettamista tuntemaan Jeesusta ja Hänen opetuksiaan ja ennen kaikkiea Hänen merkitystään meille.
Kun evankeliumi tänään kertoo meille vertauksen viinipuusta ja oksista, sitä ei pidä ottaa vain joillekin muille sanotuksi muistutukseksi, Vaan puheeksi meille. Kasteessa meidän on liitetty oksiksi viinipuuhun.
Meille, jotka olemme itse käyneet Israelissa...nähneet siellä kukkuloiden rinteillä viinitarhoja ja viinipuita raamatun teksi aukeaa aivan kuvina silmien eteen. Jeesus otti vertauksensa jokapäiväisen elämän keskeltä. Arkisista asioista. Jokainen toimelias viinitarhurin toimii tekstissä kuvatulla tavalla. Kuolleet oksat leikataan pois ja tuottavista oksista pidetään hyvää huolta.
Millainen oksa sinä olet? Millainen oksa minä olen?
Harvapa voi kerskua: Olen hyvä ja tuottoisa oksa. Joudumme
tunnustamaan...sellainen kuivumassa oleva...niitä hyvyyden: armahtavaisuuden,
lähimmäisen etua ajamisen...epäitsekkyyden hyviä hedelmiä
syntyy melko kitsaasti. Olenko peräti aivan kuollut? Kun
näitä ajattelen, kysyn itseltäni: No haluaisinko pelastua
ikuiseen elämään...vastaan haluan (ja epäusko lisää,
jos sitä iankkaikkisuutta edes on). Jatkan ajatellen haluaisin
toki olla parempi ihminen, mutta...
Tällainen kamppailu sisimmäsäni kertoo: En sittenkään
ole vielä aivan kuollut oksa, mutta kertoo myös,että kuivettumisen
merkit ovat jo olemassa...Samaa rataa kun jatkan niin kerran tulee se päivä,
että irtoan rungosta aivan itsestään, tai leikkaaja tulee
ja ottaa kuivan oksan pois.
Olemme siis kovin vakavan puhuttelun äärellä. Kukaan meistä ei voi sanoa: Ei tuollainen vertaus minua koske. Kyllä se koskee. Viinitarhuri on Taivaallinen Isä ja oksat olemme me hänen omikseen kerran otetut. Vain yhteydessä Häneenn meillä voi olla pelastus ja ikuinen elämä.
Varmaa lienee, että myös näiden sanojen ensimmäset kuulijat ajattelivat melko lailla samoin Jeesuksen sanat kuullessaan kuin me tänään. He säikähtivät: Millainen surkea kuiva oksa minä olenkaan. Kunpa leikkaaja silti säästäisi...Toisaalla raamatussa Jeesus todellakin kertoo, miten Isäntä katsoo kuivaa oksaa ja armossaan antaa sille vielä vuoden...Puhutaan armon ajasta. Tämä päivä on sitä.
Tarhaaja liikkuu keskellämme ei nyppiäkseen huonoja oksia pois vaan vaaliakseen niitä, kun vielä elonmerkkejä näkee...se on kaipausta parempaan...ja puhtaanpaan.
Omaa kituvaa hengellistä tilaansa säikähtäneille opetuslapsille Jeesuksella oli ja on viesti: Pysykää minussa. Hän ei halua työntää ketään pois seurastaan, vaan kutsuu lähemmäksi. Hänellä, Jeesuksella, on voima herättää kuollutkin henkiin. Siksi kadotusta säikähtävä saa paeta Hänen luokseen ja sanoa...suojele Sinä minua...Puhalla minuun eloa...uudista kylmä ja epäuskoinen sydämeni.
Mitä on se Jeesuksessa pysyminen; Miten me elvymme ja puhdisrumme: Se on Hänen kohtaamistaan sanassa...Se on sanan vastaanottamista uskolla ja luottamuksella, että minutkin Hän tahtoo pelastaa. Se on tulemista ehtoollispäytään, jossa meitä ruokitaan anteeksiantamuksella ja vakuutuksella minä ole sinun kanssasi jokapäivä maailman loppuun asti. Se on rukouksen kautta Hänen kanssaan seurustelua...Se on Hänen sanansa äärelle uudelleen ja uudelleen tulemista...Sillä Hänen seurassaan usko kasvaa...kasvaa kenties niin, että jokin hedelmäkin tulee näkyviin...toinen ja kolmas...Ei omassa voimassani, vaan Henki synnyttää ne meissä...
Vertaus kertoo meille Jumalan rakkaudesta, joka etsii heikkoja heitä
auttaakseen ja heille uutta elämää antaakseen. Me olemme
matkalaisia. Elämä on matka. Matkalla on päämäärä.
Ikuinen elämä. Tie sinne on valmis. Se on Jeesus
Kristus ja Hänen pelastustekonsa. Hän kulkee ja kutsuu:
Seuraa minua: Mitä vastaan? Vastaan Herra auta.
Herra pelasta!