Mooseksen laki oli hyvin jyrkkä myös aviorikoksen kohdalla. Siitä seurasi teloitus kivittämällä - molemmille osapuolille. Missä nyt oli mies - emme tiedä. Ehkäpä niin, että häntä ei tarvittu ja naispoloinenkin oli paikalla vain ikään kuin välinneenä, mallikappaleena. Itse vehkeilyn kohde oli Jeesus, jota fariseukset ja kirjanoppineet näin yrittivät saada ansaan. Oli nimittäin niin, että aviorikoksestakaan ei enää tuohon aikaan ketään todellisuudessa kivitetty, mutta koska Mooseksen laki niin vaati - niin nyt oli Jeesus kiusallisessa asemassa, jos Hän vapauttaa naisen Hän syyttäjien mielestä asettuu itse Jumalan säätämystä vastaan ja jos hän taas antaa kehoituksen kivittää...Hän osoittaa kovuutta, joka veisi Häneltä kansan keskuudessa nauttimaa arvostusta syntisesten ja lyötyjen ystävänä. Ja olisi myös samalla ottanut vallan omiin käsiinsä, koska kyllä oikeuden tuteutuminen tuolloinkin oli esivallan asia. Ansan piti siis olla täydellinen.
Ympärillä oli paljon kansaa. Jännitys tiivistyi. Teko, josta naista syytetään oli varmaankin tapahtunut. Miten mahtoi katsojakunta jakaantua. Jotkut asettuivat säälien naisen puolelle. Toiset fariseusten. Menikö jako oman elämäntavan - omien erehdysten mukaan...vai kenties iän mukaan. Syyttäjäjoukko oli todennäköisesti vanhempia miehiä.
En tiedä onko keinotekoista tässä hypätä tähän kirkkoväkeen. Monet teistä 40- vuotta sitten ripillepäässeistä olette jo tuolla kirkkopihassa tänä aamuna tervehtineet ja katselleet toisianne. Sinähän olet...? Vai oletko? Vuodet kohtelevat meitä eri tavoin. Joku on melkein kuin silloin ennen...samat piirteet, sama iloisuus... Toinen on muuttunut niin ettei tosiaankaan tuntisi. Eikä tämä erilainen vanheneminen taida olla vain ulkoista vaan myös sisäistä.
Mietitäänpä sitä: On ihmisiä, joita vanheneminen kovettaa. Heistä tulee joko ankaria moralisteja, tuomitsijoita tai sitten kaikkea nykyistä kauhistelevia olentoja. Mutta toisaalta on ihmisiä, joita vanheneminen pehmittää, lisää ymmärtämystä. He muistavat myös matkan varrelta omat puutteensa ja kokevat ettei voi kovin asettua yläpuolelle muita tuomitsemaan.
Psykologit väittävät,että kovuuden ja tuomitsemisen takana saattaa olla elämätön elämä, ehkä monia toiveita ja haluja, joita ei itsessään koskaan ole tullut tuntemaan. Ne vain ovat jossakin, ne pelottavat ja kaihistuttavat ja saavat huutamaan:"Pois paha keskuudestamme:" Voimme jatkaa niistä toisista, elänsä eläneistä ja itsensä kohdanneista, että he ovat kokeneet ihmisen osansa tajuten ihmisen yksityisen ja yhteisen syyllisyyden, josta ei ole ulospääsyä ja jossa voi auttaa vain Jumala. Mutta kuka meistä on sanomaan, miksi me niin eri tavoin vanhenemme. Jokaisella on oma tiensä - oma ihmisen osansa. Me voimme lukea ja herkistynein korvin kuulla, miten Jeesus toimii, kun tuomion hetki tulee.
Jeesus on Pyhä. Synnitön. Hän sanoi:"Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Yhden ohikiitävän hetken niin tuomitsijat kuin katselijatkin kohtasivat oman syyllisyytensä. Tuomitsijat lähtivät pois, katselijat myös, paikalle jäi vain tuomittava. Tässä on toivo. Tosi tuomiolla seisotaan Kristuksen edessä. Tämäkin kertomus alleviivaa meille millainen Hän on. Jeesus laski naisen pois:"En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enäää syntiä tee."
Paljon on pohdittu, mitä Jeesus hiekaan kirjoitti. Kirjoittiko hän syyttäjien omia rikoksia ja näin riisui heiltä aseet toimita toista vai mitä...emme tiedä...eikä se taida olla oleellistakaan tietää. Jokatapauksessa me tiedämme _ Jeesus tietää kaiken, myös meidän syntimme...kaiken.
Jäljellä on kysymys: Kuka voi tuomita? Vain synnitön
voi tuomita syntisen. Synnitön on vain yksi ainoa, Jumalan Poika,
Kristus. Tämän jälkeen on kysymys: Miten hän tuomitsee.
Ja vastaus: Synnitön antaa syntiselle anteeksi. Tai vielä enemmän:
Kantoi syntimme ja kärsi itse rangaistuksen.