Genesaretin järven itäisellä rannalla oli 5000 galilealaista ollut ikimuistoisella retkellä.  Ihmiset olivat nähneet kuinka vähäiset eväät Jumalan siunaamina riittivät tuhansille.
Tuosta kokemuksesta innostuneina ihmiset alkoivat tehdä Jeesuksesta väkisin kuninkaan itsellensä.  Kuningasta heillä ei ollut, oli miehittäjävallan keisari kaukana Roomassa ja hänen maaherransa, jotka väliin kovinkin ankarasti kohtelivat provinssiaan.
Jeesus pakeni kansalta vuorille.

Seuravana päivänä kansa löytää Jeesuksen Kapernaumista.  Ruokkimisihmeen kokeneet joutuvat syvälliseen keskusteluun iankaikkisen elämän antavasta ravinnosta.

 Kansa oli nähnyt ruokkimisihmeen ja ehkä muutkin ihmeet kovin ulkokohtaisesti.  Niiden hyöty nähtiin ennen muuta ajallisista tarpeista käsin.
Mutta kyseltiin toki varmasti syvempiäkin - niin suuren ihmeen äärellä oli saatu olla.   Oliko Jeesus profeetta.
"Dagens efter" päivän tehtävänä oli miettiä, mitä tämä kaikki merkitsi.  Oli luonnollista, että ruokkimisihmeen kokoneen  kansan kysymys  oli:"Mitä meidän pitää tehdä, jotta tekomme olisivat Jumalan tekoja".  Ihme oli siis herättänyt aivan oleellisen kysymyksen.  Haluttiin tehdä, mitä Jumala tahtoo.  Jeesuksen vastaus oli:"Se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.  Ihmiset kyselivät mitä meidän pitää...Jeesus vastasi, mitä Jumala on tehnyt.  Ruokkimisihme oli Jumalan lahja ja teko...ninn on myös pelastus.  Näin valtavissa asioissa ihminen on voimaton ja mahdoton mitään tekemään.
Jumalan teko on se, että ihmiselle paljastuu, kirkastuu Jeesuksen todellinen osa Jumalan pelastussuunnitelmassa.  Se työ oli voimakkaana käynnissä näitten ihmeitten ja keskustelujen kautta. Sitä samaa tapahtuu myös meidän elämässämme aika kun Jumalan ihmeet meidät hiljentävät...vaikkapa elämässämme olevan johdatuksen kautta tai kun sana koskettaa sisintä ja kutsuu parannukseen.  Silloin Jumala tekee työtään, jotta me pelastuisimme.

Kun Jumalan toimintaa ajatellaan ja mietitään, täytyy nähdä vielä enemmän kuin vain ihmeitä.  Täytyy nähdä, että Jumala on suuri - Kaikkivaltias. Mutta myös, että tämä suuri on tullut lähelle Jeesuksessa Kristuksessa.

 Tämä näytti olevan juutalaisille mahdoton ajatus.  Yksi heidän historiansa kaikkein suurinpia ihmeitä oli ollut erämaavaelluksen aikana tapahtunut ruokkimisihme.  Manna tuli taivaasta Juamalan lahjana.  Manna oli kuitenkin vain hetken ruokaa.  Se ei kestänyt, vaan piti nauttia heti.  Sitä vastoin  käsitteeseen elämän leipä, jota Jeesus itseään tarkoittaen nyt käytti - sisältyy ajatus pysyvästä.  Jumala antaa uskossa Jeesukseen enemmän kuin hetken innostusta tai päivän ravinnon.  On kysymys ravinnosta joka riittää:"Hamaan iankaikkiseen elämään."

Tässä on viittaus Jeesuksen ristinkuolemasta todistavaan ateriaan, ehtoolliseen.  Onhan se konkreettinen vakuutus pelastuksen pysyvyydestä.  Ruokkimisihme iankaikkisen elämän leivällä - tänään meidän keskellämme.

 Se, että keskustelun taustana on todellinen arjen leivällä tapahtunut ruokkimisihme antaa meille velvoitteen muistuttaa, myös Jeesuksen ja hänessä tulleen oikean lähimmäisyyden velvoitteista.  Usko ei koske vain sielua ja tunnetilaa, vaan kattaa koko elämän.  Usko Jumalan tekona vaikuttaa myös tahtoon.

Kysymys ei ole vain yhden ihmisen koko elämästä, vaan pelastustyön  riittävyydestä koko maailmalle.  Tämä on leipä, joka riittää.  Jos kuollaan hengellisesti nälkään vika ei ole siinä, että leipää olisi tarpeeksi - kenties enemmänkin siitä, ettei ole tarpeeksi jakajia...ja myös siitä...että tätä tosi leipää katsotaan yhä ylen.
Tänään on Israel lähetyksen kirkkopyhä...Juutalainen kansa on nälkäinen...enenkaikkea hengellisesti...vaikkei ehkä tuollainen väite tunnu uskottavalta...onhan heillä näyttävä ja laajalle vaikuttava uskonto...mutta yksi puuttuu...kuten Paavo Ruotsalaiselta aikoinaan...Kristus...Krsitiksen sisällinen tunto...Meillä on tehtävä rukoilla omaisuuskansa
puolesta...ja lähettää heille sanaa Messiaasta...elämän leivästä!

Teksti päättyy Jeesuksen sanoihin, joissa todetaan, että nekin, jotka ovat nähneet, eivät kuitenkaan usko.  Jumalan tekoon ei ole suostuttu.  "Dagen efter" on tullut kohtalokkaalla tavalla luopumisen, katumuksen ja tyhjyyden päiväksi.

Kaikesta tästä on suora viittaus nykypäivään ja sen kysymyksiin.  Mitä usko on nyt?   Onko se eilispäivän illuusio, jota nyt hävetään vai onko se tämän päivän leipä, josta tullaan ravituksi.

Miten on sinun elämässäsi Tai minun?  Kysymys tulee kohti.  Mitä Jeesus juuri nyt minulle merkitsee?
          Onko Hän...
          Vai...

Paluu saarnavalikkoon
Paluu etusivulle