Vasta nyt, toivonmukaan edes nyt, tajuan mitä Jeesus tai itse taivaalinen Isä tarkoitti sillä, että kutsui lepoon tai asetti peräti viikon ensimmäiseksi päiväksi lepopäivän. Luovuus alkaa levosta.
Jotakin samaa on myös tämän päivän alttarilta kuulemassamme evanleliumissa. Siinä puhutaan Pyhän ja vajavaisten suhteesta, Isännän ja palvelijoiden suhteesta, Kristuksen ja opetuslasten suhteesta. Kuinka lohdullista on kuulla Jeesuksen sana, jossa Hän vakuuttaa: " En sano teitä palvelijoiksi, doulos=orja, en sano orjiksi, vaan filos, ystäviksi. Koko kuultu teksti puhuu minulle tänään evankeliumia. Ja niinhän Jeesus sen tarkoittikin , sanoihan Hän:"Olen puhunut tämän , jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidä'n ilonne tulisi täydelliseksi."
Mikä oli se Jeesuksen ilo? Se oli se, että Hän tunsi Isän rakkauden. Se rakkaus ei vaadi, vaan antaa. Kreikan kielessä, jolla Uusi testamentti on kirjoitettu on monta rakkautta merkitsevää sanaa...on sana fyysiselle kiihkolle, on ihastumiselle, on miehen ja naisen väliselle rakkaudelle ja on sana agape. Agape sanalla kuvataan jotakin täydellisen hyvää rakkautta. Sana agape tavataan vain juutalaiseissa ja kreikkalaisissa kirjoituksissa. Sanaa käytetään kuvaamaan rakkautta, joka lähtee Jumalasta ja on Jumalan olemus.
Raamatun sana tulee eri ihmisen korvissa kuulluksi ja ymmärryksessä
tajutuksi, näin olen huomannut, eri tavoin. Jossakin muutamaan
jakeen jaksossa toinen tarttuu sanapariin, jossa käsketään
ja vaaditaan...toinen sensijaan alleviivaa sanat, jossa on tarjolla armoa
ja lohdutusta.
Miksi me kuulemme näin eri asioita. Olisiko niin, että
tarvitsemme eri asioita, koska olemme yksilöinä erilaisia ja
esimerkiksi uskonkilvoituksessamme eri vaiheissa. Jos näin on
niin voi hurskaasti sanoa, että Henki puhuu eri ihmiselle eri asioita.
Mutta voi olla myös siten, että me haluamme jostakin alitajuisesta
syystä, lukea raamattua niin että löydämme sieltä
juuri sitä mitä itse kaipaamme.
On kai siksi aivan välttämätöntä rukoilla, että tosiaankin Herran Henki voisi avata sanaa niin sitä selitettäessä kuin sitä kuunnellessa siitä juuri sen mitä juuri nyt tarvitsemme.
Päivän evankeliumi taitaa olla yksi niitä kohtia, joissa toinen kuulee vaativaa käskyä...pitää olla hyvä...pitää rakastaa..sillä siinähän sanotaa selvästi:"Tämän käskyn minä annan teille- rakastakaa toisianne..." Selvä käsky, jossa Jeesus tähdensi niin Hänen käskyjensä noudattamisesta kuin myös siitä miten hänen omansa rakastavat toisiaan.
Tekstimme on katkelma Jeesuksen ns. jäähyväispuheesta.
Oli vain muutama hetki siihen kun Jeesus otettaisiin kiinni ja kuulustelut
ja pilkkaamiset alkaisivat. Nyt Jeesuksen ympärillä olivat hänen
kaikkein lähimmät - pieni opetuslasten joukko.
Pitää aivan pysähtyä herkällä korvalla
kuulemaaan mitä siellä sanottiin: Puheen sävy on lempeä.
Täynnä armoa...halua olla opetuslasten lähellä.
Ei vain nyt vaan aina.
Tällä työnantajalla alaisten kunnioittaminen näkyy
siinä, että, että tietoa tulevasta tai intiiveimmistäkään
asioista ei pimitetä. Vaan tuskaa ja ilo jaetaaan. Vallalla
ei ole käskijä alainen suhde, vaan ystävyys. Huikeasta
arvoerosta huolimatta tasaarvo, ystävyys...rakkaus. Ylempi antaa
kaiken alemman puolesta. Herra palvelijansa puolesta. Pyhä
pahojen edestä. Täydellinen kelvottomien edestä.
Jeesus Kristus sinun ja minun edestämme. Hänen valtakunnassaan
on paikka sillekin joka ei jostakin syystä saa mitään aikaan.
Hänen arvonsa on siinä, että hän pysyy Jumalan rakkaudessa.
Suurimman menestyjän ja heikoimman luuserin arvo on yhtä
siinä, että mini on elämän kirjassa. "Älkää
siitä iloiko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa
siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
Sana rakkaus toistuu tekstissä yhtenään. Niin tuo sana toisstuu yhtenään myös meidän maailmassamme, mutta usein vain halpana hetken hurmion nimenä tai romanttisena juonena halvassa pokkarissa.
Jumalan ja Jeesuksen rakkaus on jotakin ratkaisevasti syvempää ja todellisempaa kuin me milloinkaan pystymme kuvailemaan tai ymmärtämään. Se rakkaus antoi kaiken kohteittensa hyväksi. Puhdas ja viaton astui häpeään ja rangaistukseen, peräti kuolemaan - ei vain hyvien ja ystävien puolesta, vaan enemmän Häntä vastaan rikkoneiden ja häntä lyövien ja häpäisevien puolesta. Tuon rakkauden syvyyttä ei järki voi käsittää. Sen varaan voi vain jättää itsensä. Levätä. Tulla lohdutetuksi. Saada siitä voivaa. Kun Jumala ja Jeesus minut hyväksyy niin enkö itkekin voi itseni hyväksyä, myös puutteineni...pelkoineni.
Mitä itse seurakunnalta kaipaan nyt on oikeutta töpätä,
munata...olla epävarma...toimittaa liturgia pieleen...siis kaikin
tavoi olkeutta olla heikko. Ymmärrän, että Luojamme
sen oikeuden meille kyllä antaa, mutta osqaammeko me antaa sen itsellemme
ja toinen toisillemme. Sen kun osaisimme, niin se olis sitä
agape rakkautta, joka on läskä vahviten siellä missä
ollaan uupuneita heikkoja...epäonnituneita...täynnä surua
ja kaipausta..Rakkaus on vapautta.Rakkaudessa ei ole pelkoa. Me emme elä
ilman rakkautta.
Missä muualla kuin seurakunnassa tulisi ollakaikelle tälle
tilaa.
Voisiko tästä lähtökohdasta se ilokin tulla täydelliseksi.
Kuten sanottu, alkujaan näitä sanoja kuulemassa oli vain pieni Jeesuksen läheisten joukko. Hälisevä julma maailma oli vielä hetken etäällä. Mitä tekstillämme on sanottavaa heille. Lakiako rakastakaa. Lainaan apostolien teoista:"Katsokaa miten he rakastavat toisiaan..." Meidän missiomme, kutsumme on rakastaa - se on - armahtaa...tehdä hyvää toinen toisillemme. Niin uskon veljille ja sisarille...niin omalle väelle kuin naapureille. Voimaa ja kykyujä tuohon meillä ei ole muuten kuin sen kautta, että oma ilo = huojennus...armahdus koetaan ehdottomana.
Jeesuksessa Jumalan rakkaus vuodatetaan meidän sydämiimme. Tätä yhteyttä Jeesus korostaa sanalla."Minä olen viinipuu ja te olette oksat". Sanaa agape voidaan käyttää jopa Kristus sanan tilalla. Näin rakkauteen pukeutuminen on "Kristukseen pukeutumista" Rakkauteen juurtuminen on Kristukseen juurtumista. Hengen hedelmät eivät synny pakottamalla. Ne seuraavat yhteydestä Kristukseen.
Ystävät. Näin Jeesus tänään meitä puhuttelee. Ystävät...minä olen teidän kanssanne...Älä pelkää minä se olen!