Aika paljon taitaa olla mennyt vinoon, kun nykypäivänä monet pitävät juuri kristittyja ja uskovia kaikkein synkimpinä ja ilottomimpina ihmisinä. Monia kirkon tilaisuuksia mm. jumalanpalvelusta moititaan ilottomuudesta. Emmekö voi mitenkään sanoa että moitteet ovat vailla perusteita.
Missä se ilo on? Miksi se ei näy? Onko sitä edes?
Kun Jeesus liikkui maanpäällä hänen mukanaan kulki ilo. Hän kyllä kohtasi jatkuvasti kaikenlaisissa vaikeuksissa ja umpikujatilanteissa olevia ihmisiä...jotkut myös loukaantuivat hänen kohti käyviin puheisiinsa tai hänen totutut rajat rikkovaan käyttäytymiseensä, mutta hyvin monet saivat hänet kohdatessaan tosi ilon. Uuden elämän. Jotakin enemmän kuin olivat edes osanneet toivoa. Voisimme ottaa esimerkeiksi mm. hyljeksityn syntisen naisen Syykarin kaivolla...Jeesus näki hänen sydämeensä...tiesi mitä huonoa hänen elämäänsä kuului, mutta ei tuominnut, vaan lupasi anteeksiantoa...armahti hänen Jumalan edessä. Nainen lähti iloiten kertomaan viestiä kyläläisille...tai tullimies Matteus...epärehellinen, paljossa väärintehnyt...joutui tilille kaikkinäkevaän Jumalan edessä, mutta jälleen armahdus:"Sinun syntisi annnetaan sinulle anteeksi.." Matteus sai ilon...piti pidot Jeesuksen kunniaksi ja halusi hyvittään kärsineille tekemänsä vääryydet. Ilo ei jäänyt kummassakaan esimerkkitapauksessa vain asianomaisen sydämeen, vaan se vaikutti koko olemukseen ja peräti käyttäytymiseen. Pysyvästi.
Jeesuksesta kertovien historioiden nimi on evankeliumi. Se on suomennettuna kuten tiedämme: Ilossanoma. Koko uusitestamentti on periaatteessa ja ytimeltään ilosanomaa siitä, että Jumala ei ole hyljännyt vaan tahtoo tulla lähelle pientä ja erehtynyttä ihmislasta ja armahtaa.
Koko uusi testamentti on täynnä kuvauksia miten tosi ilo saavutti
uudet ja uudet ihmiset.
Kristinuskon yksi tarkoitus on tuoda ilo: 2 Kor.1:24 apostoli Paavali
kirjoittaa julistustyönsä ja ehkä myös joskus kovienkin
sanojensa lopullisesta tarkoituksesta:"En tarkoita, että haluaisimme
määräillä teidän uskoanne, tahdomme vain auttaa
teitä saamaan ilon."tai Fil.4:4 "Iloitkaa aina Herrassa."
Väitän ja uskon, että myös meidän tämän ajan suomalaisten kristittyjen sydämessä asuu kyllä ilo, mutta menttaliteettiimme ja uskonkäsitykiimme kuuluu eri historiallisista ja ehkä luonteeseemmekin kuuluvista tekijöistä johtuen, että ilo enempi kätketäänb kuin tuodaan esiin. Ja muodot joilla ilo sitten tuodaan esiin ovat nekin kovin hillittyjä meillä suomalaisilla kritityillä.
Hengellisessä julistuksessa on aivan totta, että kaikkia meitä vaivaa synti. Se on paljastettava, että säikähtäisimme sitä ja että ymmärtäisimme paetä auttajan Jeesuksen luo...mutta kun sitten saamma kuulla synninpäästön emme päästäkään kasvoillemme iloa ja vapautunutta ilmettä, vaan jatkamme synkällä totuudella...kohta sitä taas langetaan...ei aihetta iloon.
Täällä oleville rippikoululaisille jp: jäleen tunti
Jp:stä
- muutkin saatte jäädä
-otetaan esim. synnintunnustus + päästä
= ILO
lauletaan ylistys, Iloiten vai hartaasti, joskakin
syystä
hartaus on korvannut aidon ilon ja riemun...
-jp uudistuksen yksi näky on tilaa ilolle!!!
- entä jp:n lopun ilohuudot, niistähän
on kysymys...
---tuntuvatko ne siltä...hypimmekö.
onko vaikea olla paukttamatta käsiään kuten pesäpallossa
kunnarin kohdalla...???
Olemme oppineet olevaan kirkossa hiljaa ja vaisuja...kirkossa on vaikea
nauraa...vaikka naurattaisi...
Kaikella tällä en tarkoita, että kaikki on pielessä tai kaikki pitäisi muuttaa, mutta se on sanottava suurilla kirjaimilla, että tänäänkin meillä kristityillä on aihetta suurempaan iloon kuin kenelläkään toisella tässä maailmassa. Tänäänkin Jeesus rakastaa meitä ja tahtoo vakuuttaa meille lähelläoloaan ja armoaan. Kenenkään ei tarvitse tästä jumalanpalveluksesta poistua ulkopuolisuutta tai hyljätyksitulleisuutta kokien, vaan Jeesus on lähellä armahtaakseen sinua ja tuodakseen juuri sinun sydäömeesi ilon ja rauhan.
Tekstimme sanat ovat Jeesuksen ns. jäähyväispuheesta.
Tämän puheen hän piti kiirastorstai iltana ennen kuolemaansa.
Nämä sanat ovat siis hänen testamenttiaan meille kristityille.
Häne kertoo meille selkeästi, missä ovat meille ilon lähteet:
1. Hänen sanansa...
2. Hänen rakkautensa, joka säteilee rakkautta eteenpäin...
3. Ja ennenkaikkea Hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa:
Ilon ehtymätön lähde.