Jeesus kertoi vertauksen, jossa kaikki meni pieleen. Pidot olivat
kyllä eriomaisesti valmistellut, mutta juuri ketään ei tullutkaan
paikalle.
Kuvitelkaa omalle kohdalle: Kaikki olisi valmiina, mutta ketään
ei tulisi..tai vain murto-osa niistä, joiden odotitte tulevan ja joita
olitte kutsuneet saapuisi.
Olisitte todella pettynyitä. Kokisitte itsenne hyljätyiksi.
Joku saattaisi tehdä kuten vertauksen isäntä..soitella eri
puolille ja kutsua uudelleen. Mutta vertaus jatkui, siltikään
pidot eivät täyttyneet. Kutsutut keksivät vain kuka
minkäkin tekosyyn olla tulematta.
Tällä vertauksella Jeesus kuvaa kutsua Jumalan valtakuntaan.
Voisi tietysti ajatella - ja niin varmasti moni, jos tällaiseen
tilanteeseen joutuisi ajattelisi - onko minussa ja meissä jotakin
niin pielessä, ettei kukaan tahdo tulla. Itsetunto joutuisi
tosi koville.
Niissä pidoissa ja niiden pitojen järjestäjissä , joista Jeesus kertoi, ei taatusti ollut mitään vikaa - ne olivat kuninkaan pidot - kysymys oli siitä, että kutsutut eivät tienneet miten paljon he menettivät kun jättivät tulematta.
Suhde Jeesukseen ja Taivaalliseen Isään ja pääsy ikuiseen elämään on parasta - ja lopulta ainoaa tärkeää - mitä meille voi tapahtua. Kaikkei0n paras ja suurin asia, mutta kuinka moni sen todella tajuaa?
Uskon niin, että te rippikoululaiset olette oman leirinne aikana tuolla Israelissa tajunneet jotakin tästä...oppineet tuntemaan uskonasioita ikäänkuin sisältä päin. Jeesus on tullut tutummaksi ja läheisemmäksi. Asiat, jotka aiemmin tuntuivat melko yhdentekeviltä ja etäisiltä, muuttuivat omakohtaisiksi ja tärkeiksi. Ehkä, jollekin teistä vanhemmista tai muista omaisista lapsenne rippikouluaika on myös saanut synnyttää ja vahvistaa tällaista prosessia.
Moni pelkäsi lähteä Israeliin..jotkut jättivät lähtemättä...uutisissa täällä Suomessa kerrotaan jatkuvasti, miten levotonta siellä on: Meille muodostuu kuva, että siellä ollaan kuin sotatantereella...luoteja väistellään ja pommeja räjähtelee jatkuvasti.
No - oliko niin?
Olette kertoneet aivan toista...rauha, lämpö, turvallisuus...ihana
ja kaunis maa...haluaisitte sinne pian uudelleen...
Varmoimna pitämämme ennakkokäsitykset ovat usein aivan toista kuin totuus.
Taivaan valtakuntaa ja uskonasioita moni pitää harmaina, tylsinä..että
menettää sitä ja sitä, jos niitä alkaa liikaa
ajatella.
Kuinka väärässä näin ajattelevat ovatkaan.
Voiko enempi olla väärässä.
Yksi mittasuhde: Ajallinen/Ikuinen - eikö tämä
mittakaava jo kerro jotakin. Tai Jumala/Saatana...Kuolema/elämä...
Jeesuksen vertaus kertoo tämän ajan ihmisistä aivan yhtälailla
kuin silloisista.
Jumalan valtakunnan kutsu on yhä liikkeellä: Myös sinut
on kutsuttu ja sillä valtuudella, joka minulla Jumalan palvelijana
ja pappina on ilmoitan sinulle tänään:"Juuri sinut on kutsuttu
taivaaseen...pelastukseen..syntisi on ristillä sovitettu...juhla vaatteesi
on näin ostettu puolestasi...matkalippu kutsuihin on niinikään
valmiina: Jeesus sanoo minä olen tie...Hän on tie.
Sielunvihollinen nostaa sydämeemme tuhat estettä..ajallisia..psyykkisiä...ties minkälaisia...unohda ne...taivaassa on tilaa...sinua odotetaan...sinä kelpaat ja juuri sinä olet kutsuttu!
Esimakua taivaasta saamme, kun saamme yhdessä käydä tässä Jumalan palveluksessa pitopöytään: Ehtoolliselle, joka kertoo kuolema on voitettu, voittaja Jeesus elää, ja on lähellä...koko ajan matkassa mukana...hän tahtoo tänäänkin lahjottaa sydämeesi sen ilon ja rauhan, joka voi tulla vain häneltä..syntien anteeksaisaamisen...
Hän kutsuu:"Tulkaa sillä kaikki on valmiina."