Johannes Kastajan opetuslapset tulivat kerran hänen luokseen ilmiselvästi hiukan huolestuneina. He olivat kuulleet huhuja, että nyt se Jeesuskin on aloittanut kastetoimintansa Johanneksen tavoin ja mikä heistä oli huolestuttavinta - ihmiset olivat yhä suurenevin joukoin menossa, eivät enää Johanneksen luokse, vaan Jeesuksen luo.
Inhimillisesti ajatellen Johanneksen opetuslasten huoli on mitä
ymmärrettävin. Heille Johannes Kastaja oli suuri profeetta,
Jumalan mies, johon he täysin luottivat ja kunnioittivat. Opetuslapsilla
oli huoli...näinkö koko Johanneksen työ valuisi hukkaan...pian
viimeisetkin kannattajat olisivat poissa.
Oliko Jumala pettanyt heidät.
Mikä uskossa...hengellisessä elämässä on keskeisintä.
Pääasia?
Tähän Johannes Kastaja antaa tänään vastauksen.
Johannes Kastaja oli viimeinen tosi profeetta. Vanha Testamentti oli ennustanut. Raamatun profeettojen ennustukset eivät ole ennusteluja, että näin ehkä tapahtuu, vaan Pyhän Jumalan lupauksia, jotka kun aika on: Täyttyvät. Käyvät toteen. Ennustettu oli, että ennen Vapahtajan tuloa tähän maailmaan tulee hänen tiensä valmistaja, edelläkävijä, joka niinkuin profeetta Jesaja ennustaa toimii profeetta Elian hengessä: Se on: On voimakas parannuksen julistaja, joka vetää ihmiset tykönsä, koskettaa saarnallaan heidän omiatuntojaan...kutsuu parannukseen.
Tämä kaikki tapahtui Johannes Kastajan kautta. Johannes oli tietoinen "roolistaan". Usein häneltä oli tultu kysymään oletko sinä se messias ja aina vastaus oli ollut:"En". Minun jälkeeni tulee hän, jonka kengänpaulaakaan minä en ole arvollinen päästämään...Hän tunsi ja tiesi Messiaan suuruuden - Tätä Messiasta hän, suuri profeetta odotti.
Johannes Kastajan koko toiminnan nimittäjäksi voisi panna
sanan:
Puhdistus. Hän saarnasi paremman, puhtaamman elämän
puolesta.
Synti on saastaa, joka kadottaa, se pitää hylätä.
Ne, jotka tulivat hänen saarnansa koskettamiksi kävivät
puhdistusriittiin: Heidät kastettiin Jordanissa. Tätä
saarnoi ja kastoi hän ja hänen opetuslapsensa tekivät päivästä
toiseen.
Me muistamme miten kerran Jeesus tuli myös tuonne Jordanille Jahanneksen luo. Jeesuksen nähdessään Johannes huusi: Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.
Siinä hän - Johannes oli kuukausikaupalla saarnannut parannusta...kehoittanut
ihmisiä parempaan elämään...kastanut heitä...puhunut
puhtaudesta. Ja nyt siinä hänen edessääm oli
itse puhtaus...viaton Jeesus...viaton Karitsa...Jumalan Pyhä Poika,
Jeesus Kristus.
Kyllä Johannes tiesi, mitä on inhimillinen paranuksen teko:
Kun saarna tulee kohti...eikö se näin ole, rakkaat ystävät
meilläkin, kun saarna tulee kohti, koskettaa oikein syvintä sisintämme,
niin kyllä me siinä syntejä katuessamme myös lupailemme,
ei koskaan enää..tästälähtien elän paremmin,
mutta kuinka käy. Kenties jo kotimatkalla tulee sanaharkaa vaimon
kanssa...tai jos ei vielä silloin niin kohta kuitenkin. Se meidän
parannuksemme jää aina niin lyhyeksi. Synnin valta on hirmuinen.
Se pitää ihmistä rautaisissa kahleissa. Himottaa,
langettaa!
Tämä tiesi Johannes...Siksi hänen huutonsa Jeesuksen
nähdessään oli täynnä riemua:"Katso, Jumalan Karitsa,
joka pois ottaa maailman synnin."
Ei ihmisestä ole synnistä luopumaan, yrittää voimme
ja niin tulee toki jokapäiväisessä kilvoituksessa tehdäkin,
mutta ainoa todellinen tie siihen puhtauteen, joka kelpaa Pyhän Jumalan
edessä on Jeesuksen kuolema meidän syntiemme sovittamiseksi.
Niin, mikä siis uskossa on keskeistä. Kirkkohistoriasta lienee tuttu tapaus,miten ahdistunut mies..paranusta ja uskoa itsellee tosissaan etsinut Paavo Ruotsalainen tuli seppä Högmanin luokse ja tuskissaa kyseli miten tulla puhtaaksi, miten pelastua...mitä puuttuu kun kaikkeni olen yrittänyt, mutta paremmaksi en ole tullut, eikä puhtautta ole - ei rauhaa? Seppä oli vastannut nuo tunnetut sanat:"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunto." Kristuksen sisällinen tunto.
Oletko sinä, rakas kirkkovieras saanut kohdata Jeesuksen näin.
Siis miten: Tarkoitan armahtajana, joka juuri sinulle näyttää
verihaavansa ja vakuuttaa kaikki syntisi on sovitettu...olet juuri nyt
ja juuri sellaisena kuin olet armahdettu.
Uskossa on keskeistä Jeesus. Armo. Jumalan laupeus syntistä kohtaan. Ei se mitä me olemme nyt tai joskus tulevaisuudessa, vaan se että Kristus Jeesus tahtoo armahtaa juuri minut, juuri nyt ja jatkuvasti.
Johannes Kastaja ei olenkaan ollut huolissaan, että väki sankoin
joukoin väistyi hänen luotaan Jeesuksen luo...Se oli hänelle
peräti ilo. Jeesus oli sulhanen, hän Johannes Best man,
häiden valmistelija...seremoniamestari, mutta ei juhlan keskus.
Elämän keskus on Kristus...tosi elämää...ikuisuutta...palstusta
ei ole ilman häntä, siksi ei vain Johannes Kastajan, vaan myös
meidän suuhumme tulisi kuulua sana, oikeastaan rukous:" Että
Kristus minussa kasvaisi ja minä itse voisin vähetä."