Saarna Alajärven kirkossa su 20.12.1998
4 adv.sunn 3 vk ev. Luuk. 1:46-55
Kun olen oikein hyvällä päällä ja asiat ovat menneet hyvin tai on jostakin syystä erityisen helpottunut olo, niin puran ja osoitan tuota iloa laululla ja hyräilyllä. Joko jotakin tuttua iloista ja reipasta laulua hyräilemällä tai aivan uutta siinä hetkessä syntyvää laulua tapaillen. Suuren ilon hetki on aina myös luova hetki. Silloin meillä on herkkyyttä ja itseluottamusta puhea sanoiksi ja ääniksi se mitä sisällä on. Kuvittelen, että en ole ainoa, joka näin käyttäytyy. Onhan sanontakin:"On niin hyvä olla, että aivan laulattaa ja naurattaa." Ja tiedämmehän monen laulun syntyhistoriasta, että taustalla on usein ollut suuria ja syvästi koettuja tunteita.
Päivän evankeliumi, jonka alttareilta kuulimme, on n.k. Marian kiitosvirsi. Neitsyt Maria kuului Daavidin suvun ehkä köyhimpään ja ja vähäpätöisimpään haaraan. Kuitenkin Taivaallinen Isä valitsi juuri hänet suurten vuosisataisten lupausten täyttämisen välikappaleeksi. Se meni yli kaiken inhimillisen käsityskyvän ja ei ollut ihme, että Maria koki valtavia tunteita.
Tätä hänen kiitosvirttään, jolle on annettu
hieno latinankielinen nimi Magnifigat, on tutkittu tarkaan ja sana sanalta.
Kymmenen jakeen mittainen kiitoslaulu on täynnä lainauksia ja
muistumia Vanhasta Testamentista. On laskettu, että Marian kiitosvirressä
olisi noin 30 viittausta VT:iin. Tuntuu kuin Maria olisi virteensä
saanut VT:n ennakoivan pelastushistorian ja nähnyt sen nyt käyvän
toteen, kuten Jumala "on meidän isillemme puhunut".
Hurskas Maria tunsi raamattunsa ja sen ennustukset olivat hänelle
tuttuja. Hänkin odotti Messiasta.
Itse virsi muistuttaa Vt:n Hannan, Samuelin äidin, virttä
(1 Sam.2:1-1-10). Olisiko teini-ikäinen, yliluonnollisesti raskaaksi
tullut Maria vaikkapa 3-4 päiväisellä matkallaan Johannes-Kastajaa
kantavan Elisabetin luokse - muistellut ja jopa samaistunut vanhan liiton
esikuvaan. Naisten laulujen ero on toisaalta selvä: Hanna
riemuitsee voitostaan vihollisten silmien edessä. Maria mietiskelee
Jumalan laupeutta ja arvojärjestystä.
Virren keskeisin teema on laupeus, joka tässä tarkoittaa sitä,
että Jumala on uskollinen, armollinen ja laupias. Hänen
suuruutensa näkyy siinä, että Hän tekee jotakin juuri
siitä, mikä ei mitään ole. Vähäisen,
halveksitun, kurjan ja kuolleen Hän muuttaa kallisarvoiseksi, kunniakkaaksi,
autuaaksi ja eläväksi...toisaalta Hän hävittää
sen, joka jotakin on...Luther kirjoittaa tähän liittyen:"Saadessaan
kokea, miten Jumala katsoo alas syvyyksiin ja auttaa vain köyhiä,
halveksittuja, kurjia ja hylättyjä ja aivan mitättömiä,
ihminen alkaa rakastaa Jumalaa ja hänen sydämensä täyttyy
ylitsevuotavasta ilosta ja sykähtelee Jumalalta vastaanottamastaan
riemusta:"
Tämän Maria koki sydänjuuriaan myöten ja siksi
hän ylisti ja lauloi. Raamatussa puhutaa monessa kohdin uudesta
virrestä, joka puhkeaa...tässä puhkesi uusi virsi...uusia
virsiä puhkeaa tänäänkin, siellä missä Jumalan
armoa saadaan täytenä vastaanottaa. Miksei myös tänään
täällä kirkossa, sillä meillä on se sama ja uskollinen
Herra, josta Maria riemuitsi. Sama pelastus on valmiina myös
meille syntisille ja kurjille; on siis meilläkin aihetta laulaa ja
kiittää! Viettää tosi joulua: Iloita meille on
syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.
Tähän voisi lopettaa, mutta vielä haluan jatkaa muutamilla
näkökohdilla:
Me luterilaiset emme palvo Mariaa. Emme rukoile häntä,
emme edes hänen kauttaan. Mutta me kunnioitamme häntä
suuresti. Monella tavalla hän oli ja on esikuva todellisesta
kilvoittelijasta.
Muutamia asioita:
Maria halusi antaa elämänsä, ruumiinsa ja sielunsa, voimansa
ja lahjansa Herran käyttöön. Tuo Herran palvelijana
olo merkitsi Marialle aivan ensimmäiseksi 9 kk jaksoa, jolloin hän
kantoi aivan konkreettisesti Kristusta. Jumalqan palvelijat ovat
kautta aikain olleet nitä, jotka kantavat Jeesuksen ihmisten luokse.
Ymmärrät mitä tarkoitan.
Jeesuksen palveleminen merkitsi ja merkitsee myös pilkalle ja
jopa vainolle alttiiksi antautumista. Maria tuska oli suurimmillaan
ristin juurella. Kristuksen palvelijan osa on menettää
ja olla kuitenkin autuas.
Maria ilo oli Jumalassa. Luther sanoo:"On synti iloita 10 hopearahasta
enemmän kuin Kristuksesta."
Maria on uskon esikuva: Hän luotti, että minkä Jumala
lupaa se tapahtuu. Hän luotti ja osasi jo tässä ajassa
iloita, että on autuas, saa olla pelastettu. Ei itsessään
vaan armosta ja Jumalan hyvyydestä.
Ystävät Maria rinnalla me saamme tänään lausua:Minua sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee, Jumalasta, Vapahtajastani, sillä Hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa."