Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen.  Mykkä parantui ja tuli kykeneväksi puhumaan.  Olisi voinut olettaa, että kaikki olivat iloisia.  Olihan tapahtunut hyvä asia. Näin ei kuitenkaan käynyt.  Jotkut kyllä iloitsivat ja ylistivät Jumalaa tapahtuneesta, mutta teksti kertoo, että jotkut pyysivät heti uutta merkkiä taivaasta, jotta saisivat selville kuka ja mikä tämä ihmeiden tekijä oikein on.  Ja sitten oli niitä, jotka väittivät "itsensä pääpaholaisen voimalla Hän toimii."

Niin jakautuivat Jeesuksen maanpäällä liikkuessa kuin myös tämän ajan maailmassa mielipiteet Jeesuksesta moneen eri ajatuskantaan.  Meidän aikanamme on niitä, joita puhe Jeesuksesta ei juurikaan kosketa...eivät he koe tarvitsevansa Jeesusta...sitten on niitä, jotka kyllä kunnioittavat Jeesusta suurena opettajana ja esikuvallisena ihmisenä, mutta mitään henkilökohtaisempaa sijaa hänelle ei omassa sydämessä suoda.  Kaikina aikoina lienee suurin joukko ollut näitä lainausmerkeissä "puolueettomia".  He eivät halua ottaa mitään sitovaa kantaa Jeesukseen ja uskonasioihin.  Ei kielletä, mutta ei myöskään oteta uskonjuttuja ollenkaan henkilökohtaisesti.  Ei päästetä niitä sydämeen asti.  Ajatellaan: puolueettomuus on parasta, keskeltä on hyvä kallistua tarvittaessa kummalle puolelle hyvänsä.  On kivaa käydä sekä tilanteen mukaan sekä uskovaisesta, että jumalattomasta.  Kuvitellan, se on riippumatonta ja rikasta elämää.  Mutta paitsi, että se on tyhjää se on myös vaarallista.

Muistatte miten muutamia vuosia sitten vaadittiin Israelia vapauttamaan palestiinalaisvankeja.  Yllättäen Israel suosui, mutta yllätys:  kuljetti heidät Libanon vastaiselle rajavyöhykkeelle.  Kävi niin, että Libanon ei halunnut ottaa heitä vastaa ja niin tuo onneton joukko jäi kuukausiksi alkeellisiin telttaleiriolosuhteisiin kestämään vilua ja kurjuutta ei kenenkään maalle. He kokivat totaalisesti:  Meidät on hylätty.  Emme kelpaa kenellekään.  Jeesus sanoo tekstissämme:" Joka ei ole minun puolellani on minua vastaan."

Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa hän aloitti sen julistamalla:"Nyt on Jumalan valtakunta tullut lähelle..."  Tästä oli Hänen toiminnassaan, kaikessa, kysymys.  Sen sai tuo riivattu mykkä kokea.  Jeesuksen teoissa näkyy Jumalan valtakunnan olemus.  Siellä ei kuljeta kärsivän ohi.  Kurjaa ei hylätä.  Vaikka muut olivat jonkun ihmisen tuominneet ja hyläneet..synnin, sairauden tai jonkun muun syyn tähden Jeesus kohteli näitä veljinä ja sisarina.  Tuli heidän luokseen, puhui heille, kosketti heitä ja auttoi heitä.  Yksilö siellä ja toinen täällä sai kokea millainen on Jumala..millainen on Taivasten valtakunta.  Tällä tuo valtakunta näyttäytyi ja näyttäytyy pistemäisesti, välähdyksen omaisesti - kerran se on oleva täydellisenä Taivaan kirkkaudessa.

Me huomaamme:  Jeesus ei ollut jyrkässä vastakkainasettelussa vain pahan voimien kanssa, vaan myös Hänen puheidensä kärki suuntautui myös niihin, jotka kuulivat paljonkin Jeesuksen julistusta ja näkivät ihmetekoja, mutta eivät ottaneet sanomaa vastaan.  Jeesus julisti ja julistaa tänäänkin autuaaksi ne, jotka ottavat Hänen sanomansa: se on Hänet vastaan.  Eikö tämä havahduta meitä pohtimaan:  Onko minun rauhani elävää vai kuollutta rauhaa.  Kuollut rauha nuokkuu ja tosiasiassa vähät välittää Jeesuksesta.  Elävä rauha, on toisaalta rauhaton ja kyselee..saankai minäkin anteeksi, saankai minäkin olla Jeesuksen oma...Näin kyselevälle saa julistaa Jumalan sanaa:"Ysvävä sinun syntisi on onnettu anteeksi."  Olkoon sydämessäsi rauha.

Kahden hengen taistelu on totta.  Sydämemme on joko Jumalle annettu tai saatanan sitoma.  Saatanan sitoma etsii vain omaa etuaan ja ei halua kuulla Jumalan puhetta.  Ei ainakaan päästä sitä koskettamaan.  Sille ovat tyypillisiä sanat: Ei vielä...myöhemmin...se muistelee kirkon ja uskovien rikkeitä, mutta omat rikkeet katsotaan läpi sormien...se vetoaa toisiin...kaikkihan näin ajattelevat ja tekevät...se harrastaa pimeyden tekoja.
Jumalan hengen koskettama sydän suree omia syntejään...kyselee riittääkö armo minulle kurjalle.  Hän tiedostaa itsekkyytensä ja haluaisi tehdä siitä parannusta.  Hän ajattelee käyköön minulle miten vaan kunhan pääsen kerran taivaaseen.

Ei henkivaltojen taistelu ole jotakin taikauskoista menneisyyttä, vaan todellista.  Kamppailua siitä, kuka minut omistaa saatana vai Kristus.

Tunnettu kirjailija C.S. Lewis kirjoittaa kirjansa Paholaisen kirjeopisto esipuheessa:"On kaksi samanlaista ja vastakkaista erehdystä, joiden valtaan sukukuntamme voi joutua paholaiseen nähden.  Toinen on se, ettei usko niiden olemassaoloon.  Toinen on se, että uskoo ja tuntee ylenmääräistä ja epätervettä mielenkiintoa niitä kohtaa.
Molemmat huolet toteutuvat ajassamme:  On paljon ajattelua, jossa kaikki henkimaailman asiat ohitetaan:  Myös terve uskonnollisuus ja raamatullinen raitis opetus niistä sivuutetaan epäratoinaalisena.  Mutta myös toinen ajatus on nostamassa voimakkaasti päätään:  Lehdet julkaisevat horoskooppeja..niitä luetaan...kaiken maailman henkiparantajat ja selvännäkijät saavat enempi ja enempi asiakkaita...rajatiedon ilmiöt kiinnostavat ja kaikkein vaarallisin:  Todellinen saatanan palvonta lisääntyy.  Näistä kaikista voisi puhua vaikka miten pitkään.
Silti puhe riivaajista on meillä suomessa melko kaukaiselta tuntuvaa:  Sanon onneksi ja sanon:  vielä.  Lähetyskentillä puhe riivaajista on jokapäivästä.
On selitetty, että meillä länsimaissa on niin pitkä kristillinen kulttuuri ja kasvatus, että huolimatta maaillistumisesta riivaajien voimallinen esiinmurtautuminen on ollut vähäistä.  Mutta oletettavaa on, että sitä mukaa kun kristillisyys keskellämme ohenee joudumme tekemisiin riivaajahenkien vaivaamien ihmisten kanssa.  Henkivallat eivät ole leikin asioita, vaikka leikillään niihin monet lähtevät tutustumaan.

Me saarnaamme voittajaa:  Jeesusta Kristusta.  Joka voitti synnin, perkeleen ja kuoleman vallan.

Sielunvihollinen pyrkii estämään meitä löytämästä totuutta:  Jeesuksessa Kristuksessa tullutta pelastusta ja haluaisi nähdä meidät luonaan kadotuksessa sen sijaan että pääsisimme Jumalan luo taivaaseen.
Mutta taivaallinen Isä ei tahdo jättää meitä.  Tänäänkin tie hänen luokseen on avoin.  Jeesus Kristus ottaa vastaan syntisiä ja armahtaa.  Saamme tulla.  Saamme kuulua siihen matkasaattueeseen, jolla on päämäränä ikuinnen elämä kotona taivaassa.

________________________________________________________________

Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen.  Mykkä parantui ja tuli kykeneväksi puhumaan.  Olisi voinut olettaa, että kaikki olivat iloisia.  Olihan tapahtunut hyvä asia. Näin ei kuitenkaan käynyt.  Jotkut kyllä iloitsivat ja ylistivät Jumalaa tapahtuneesta, mutta teksti kertoo, että jotkut pyysivät heti uutta merkkiä taivaasta, jotta saisivat selville kuka ja mikä tämä ihmeiden tekijä oikein on.  Ja sitten oli niitä, jotka väittivät "itsensä pääpaholaisen voimalla Hän toimii."

Niin jakautuivat Jeesuksen maanpäällä liikkuessa kuin myös tämän ajan maailmassa mielipiteet Jeesuksesta moneen eri ajatuskantaan.  Meidän aikanamme on niitä, joita puhe Jeesuksesta ei juurikaan kosketa...eivät he koe tarvitsevansa Jeesusta...sitten on niitä, jotka kyllä kunnioittavat Jeesusta suurena opettajana ja esikuvallisena ihmisenä, mutta mitään henkilökohtaisempaa sijaa hänelle ei omassa sydämessä suoda.  Kaikina aikoina lienee suurin joukko ollut näitä lainausmerkeissä "puolueettomia".  He eivät halua ottaa mitään sitovaa kantaa Jeesukseen ja uskonasioihin.  Ei kielletä, mutta ei myöskään oteta uskonjuttuja ollenkaan henkilökohtaisesti.  Ei päästetä niitä sydämeen asti.  Ajatellaan: puolueettomuus on parasta, keskeltä on hyvä kallistua tarvittaessa kummalle puolelle hyvänsä.  On kivaa käydä sekä tilanteen mukaan sekä uskovaisesta, että jumalattomasta.  Kuvitellan, se on riippumatonta ja rikasta elämää.  Mutta paitsi, että se on tyhjää se on myös vaarallista.

Muistatte miten muutamia vuosia sitten vaadittiin Israelia vapauttamaan palestiinalaisvankeja.  Yllättäen Israel suosui, mutta yllätys:  kuljetti heidät Libanon vastaiselle rajavyöhykkeelle.  Kävi niin, että Libanon ei halunnut ottaa heitä vastaa ja niin tuo onneton joukko jäi kuukausiksi alkeellisiin telttaleiriolosuhteisiin kestämään vilua ja kurjuutta ei kenenkään maalle. He kokivat totaalisesti:  Meidät on hylätty.  Emme kelpaa kenellekään.  Jeesus sanoo tekstissämme:" Joka ei ole minun puolellani on minua vastaan."

Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa hän aloitti sen julistamalla:"Nyt on Jumalan valtakunta tullut lähelle..."  Tästä oli Hänen toiminnassaan, kaikessa, kysymys.  Sen sai tuo riivattu mykkä kokea.  Jeesuksen teoissa näkyy Jumalan valtakunnan olemus.  Siellä ei kuljeta kärsivän ohi.  Kurjaa ei hylätä.  Vaikka muut olivat jonkun ihmisen tuominneet ja hyläneet..synnin, sairauden tai jonkun muun syyn tähden Jeesus kohteli näitä veljinä ja sisarina.  Tuli heidän luokseen, puhui heille, kosketti heitä ja auttoi heitä.  Yksilö siellä ja toinen täällä sai kokea millainen on Jumala..millainen on Taivasten valtakunta.  Tällä tuo valtakunta näyttäytyi ja näyttäytyy pistemäisesti, välähdyksen omaisesti - kerran se on oleva täydellisenä Taivaan kirkkaudessa.

Me huomaamme:  Jeesus ei ollut jyrkässä vastakkainasettelussa vain pahan voimien kanssa, vaan myös Hänen puheidensä kärki suuntautui myös niihin, jotka kuulivat paljonkin Jeesuksen julistusta ja näkivät ihmetekoja, mutta eivät ottaneet sanomaa vastaan.  Jeesus julisti ja julistaa tänäänkin autuaaksi ne, jotka ottavat Hänen sanomansa: se on Hänet vastaan.  Eikö tämä havahduta meitä pohtimaan:  Onko minun rauhani elävää vai kuollutta rauhaa.  Kuollut rauha nuokkuu ja tosiasiassa vähät välittää Jeesuksesta.  Elävä rauha, on toisaalta rauhaton ja kyselee..saankai minäkin anteeksi, saankai minäkin olla Jeesuksen oma...Näin kyselevälle saa julistaa Jumalan sanaa:"Ysvävä sinun syntisi on onnettu anteeksi."  Olkoon sydämessäsi rauha.

Kahden hengen taistelu on totta.  Sydämemme on joko Jumalle annettu tai saatanan sitoma.  Saatanan sitoma etsii vain omaa etuaan ja ei halua kuulla Jumalan puhetta.  Ei ainakaan päästä sitä koskettamaan.  Sille ovat tyypillisiä sanat: Ei vielä...myöhemmin...se muistelee kirkon ja uskovien rikkeitä, mutta omat rikkeet katsotaan läpi sormien...se vetoaa toisiin...kaikkihan näin ajattelevat ja tekevät...se harrastaa pimeyden tekoja.
Jumalan hengen koskettama sydän suree omia syntejään...kyselee riittääkö armo minulle kurjalle.  Hän tiedostaa itsekkyytensä ja haluaisi tehdä siitä parannusta.  Hän ajattelee käyköön minulle miten vaan kunhan pääsen kerran taivaaseen.

Ei henkivaltojen taistelu ole jotakin taikauskoista menneisyyttä, vaan todellista.  Kamppailua siitä, kuka minut omistaa saatana vai Kristus.

Tunnettu kirjailija C.S. Lewis kirjoittaa kirjansa Paholaisen kirjeopisto esipuheessa:"On kaksi samanlaista ja vastakkaista erehdystä, joiden valtaan sukukuntamme voi joutua paholaiseen nähden.  Toinen on se, ettei usko niiden olemassaoloon.  Toinen on se, että uskoo ja tuntee ylenmääräistä ja epätervettä mielenkiintoa niitä kohtaa.
Molemmat huolet toteutuvat ajassamme:  On paljon ajattelua, jossa kaikki henkimaailman asiat ohitetaan:  Myös terve uskonnollisuus ja raamatullinen raitis opetus niistä sivuutetaan epäratoinaalisena.  Mutta myös toinen ajatus on nostamassa voimakkaasti päätään:  Lehdet julkaisevat horoskooppeja..niitä luetaan...kaiken maailman henkiparantajat ja selvännäkijät saavat enempi ja enempi asiakkaita...rajatiedon ilmiöt kiinnostavat ja kaikkein vaarallisin:  Todellinen saatanan palvonta lisääntyy.  Näistä kaikista voisi puhua vaikka miten pitkään.
Silti puhe riivaajista on meillä suomessa melko kaukaiselta tuntuvaa:  Sanon onneksi ja sanon:  vielä.  Lähetyskentillä puhe riivaajista on jokapäivästä.
On selitetty, että meillä länsimaissa on niin pitkä kristillinen kulttuuri ja kasvatus, että huolimatta maaillistumisesta riivaajien voimallinen esiinmurtautuminen on ollut vähäistä.  Mutta oletettavaa on, että sitä mukaa kun kristillisyys keskellämme ohenee joudumme tekemisiin riivaajahenkien vaivaamien ihmisten kanssa.  Henkivallat eivät ole leikin asioita, vaikka leikillään niihin monet lähtevät tutustumaan.

Me saarnaamme voittajaa:  Jeesusta Kristusta.  Joka voitti synnin, perkeleen ja kuoleman vallan.

Sielunvihollinen pyrkii estämään meitä löytämästä totuutta:  Jeesuksessa Kristuksessa tullutta pelastusta ja haluaisi nähdä meidät luonaan kadotuksessa sen sijaan että pääsisimme Jumalan luo taivaaseen.
Mutta taivaallinen Isä ei tahdo jättää meitä.  Tänäänkin tie hänen luokseen on avoin.  Jeesus Kristus ottaa vastaan syntisiä ja armahtaa.  Saamme tulla.  Saamme kuulua siihen matkasaattueeseen, jolla on päämäränä ikuinnen elämä kotona taivaassa.

Paluu saarnavalikkoon
Paluu etusivulle