Jeesus toi ja valmisti uuden ajan: Uuden liiton -ajaksi sanotun, jota myös me saamme elää. Siihen sisältyy sanoma:"Se on täytetty". Kaikki ne vaaatimukset, joihin profeetat ja niin myös Johannes Kastaja olivat viitanneet tulivat täytetyiksi Jeesuksen puhtaan vaelluksen ja uhrikuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Kun laki sanoo, miten tulee elää, evankeliumi vastaa lain vaatimukset täytettiin ristillä. Uuden liiton keskeinen sana onkin usko. Uskokaa evankeliumi. Luottakaa. Siinä on nyt myös lähtökohta uuteen "parempaan " elämään. Jota ei enää synnytäkään kuolettava laki vaan eläväksitekevä armo!
Seurakunnassamme on todellakin tänään suuri juhlapäivä.
Olemme saaneet jälleen palata kirkkoon. Uudistettuun...Korjaukset
ovat järjestään lähteneet niistä vuosien aikana
tulleista vihjeistä, joita seurakuntalaiset ovat esittäneet.
Äänenetoisto on huono...penkeissä on raskas istua...urut
pinnaavat...Monissa seurakunnissa kirkon remontti on herättänyt
voimakkaista tunteita. Missä on keskusteltu ankarasti väristä...missä
katon materiaaleista...kirkko on yhteistä omaa...johon saakin suhtautua
tunteella ja omaksi kokien.
Meillä ilmeisesti näiltä tunnekuohuilta on nyt kuitenkin
vältytty.
Remontin tarkoitus on, että tämä sukupolvi tekisi oman osansa siinä, että kirkko säilyisi kunnossa seuraaville sukupolville niin kuin edeltäjätkin ovat omalta osaltaan tehneet.
Kirkon kaunein koristus - näin sanotaan - on sinne kokoontuva Jumalan
seurakunta ja se sanoma, jota siellä julistetaan. Seinät
ja rakenteet ovat sittenkin vain kulisseja. Niitä olivat tekstissämme
Johanneksen askeettinen ja karkea pukeutumistyyli ja ankarat saarnat...Tai
Jeesuksen lämmin ihmisiä henkilökohtaisesti kohtaava ja
kuunteleva, armollinen käyttäytyminen.
Mutta kyllä nekin viestittivät itse asiaa. Johannes
Jumalan ankaruutta ja Jeesus Jumalan rakkauta. Kirkon puitteet, että
ne ovat kunnossa, sitä, että sanoma elää yhä...sille
ja sen kuulemiselle halutaa uhrata aikaa, varoja, vaivaa...
Edellä olevan perusteella voisi ajatella, että Johannes Kastaja ja Jeesus olisivat olleet siis jotenkin eri puolilla. Kun toinen tulee, niin toinen syrjäytyy ja korvaa toisen. Näin ei kuitenkaan ole. Johannes Kastajan ja Jeesuksen sanoma on aivan sama. Jumala on. Hän on Pyhä. Tuomio on totta. Elämästä on tehtävä tili. Mutta Herra on myös armahtava. Armahdus on valmistettu. Hänen nimensä on Jeesus Kristus. Vapahtaja.
Seurakunnassamme alkaa myös tässä Jumalanpalveluksessa uuden Jumalanpalveluksen etsimisen ja toteuttamisen aikakausi. Senkään tarkoitus ei ole hylätä ja tehdä tyhjäksi vanhaa, vaan esimerkiksi kysyä: Olivatko aikaisemman voimakkaasti kaavaan sidotun jumalanpalveluksen rukoukset todella, sitä mitä seurakunta koki juuri sinä päivänä sydämensä huudoksi Jumalan puoleen, vai luettua tekstiä kirkkokäsikirjasta. Tai toinen esimerkki: Vanhan järjestyksen mukaan pappi saarnansa päätyttyä ilmoitti kuolleet, kuulutetut ja kastetut...hiljentävä soitto antoi aikaa rukoukselle ja myös lyhyt sanallinen rukous oli tässä. Nyt nämä seurakuntalaisia syvästi koskevat asiat kuolema, avioliitto, kaste liitetäänkin ei enää ns. ilmoituksiin, vaan esirukoukseen...seurakuntahan on enenmuuta rukoileva yhteisö, jossa iloja ja suruja kannetaan yhdessä.
"Mikään ei kelpaa", tuntuu Jeesus sanova päivän
tekstissä. Ei Johannes
Kastaja askeetiikko ja parannusssaarnaaja, ei Jeesus, syntisten ystävä.
Kunpaankin oltiin tyytymättömiä kuin kaiken saaneet tuittupäiset
lapset. Kummassakin oli jotakin "vikana".
Ehkä pohjimmiltaan onkin kyse jostakin muusta kuin siitä,
mitä kristillisen sanoman tai käyttäytymisen pitäisi
olla, että se kelpaisi näille "tänäkin päivänä
niin tavallisille kriitikoille". Oli niin tai näin aina jotakin
vikaa. Kysy onkin siitä, ettei itse halua tulla kohtaamaan näitä
hengellisiä asioita silmästä silmään.
Hyviä asioita, mutta ei koske minua. Tai kyllä muuten,
mutta kun...Tai se ja se vaivaa kun kirkko tai se pappi tai se uskova sanoi
tai teki..niin siksi en. Kyllä näiden selittelyjen kakana
on jokin muu kuin terve itsesuojeluvaisto, jota asianomainen itse tarjoaa
selitykseksi. Taustalla on sielunvihollinen, joka ei tahdo kaverinsa
siirtyvän toiseen leiriin.
Kristillinen julistus ei ole kirkon penkin väärä muoto..ei
papin töykeä käytös...ei seurakunnan väärä
rahan käyttö...Kirkko julistaa sanomaa ylösnousseesta Herrasta,
jonka nimessä ja veren kautta meillä syntisillä on avattu
tie Isän luo. Ei mikään muu pelasta kuin Jeesus.
Ei siis pidä jäädä tuijottelemaan toissijaissia kun
ydinkin on näkyvillä. Taivasten valtakunta on tänäkin
päivänä keskellämme niin sanassa kuin myös Herran
Pyhän Ehtoollisen muodossa.
Tämä päivä julistaa tuomiota jääräpäiselle
tyhmyydelle, jossa ollaan omien pinttyneiden ennakkoluulojen vankina nii,ettei
nähdä metsää puilta. Niin ettei nähdä
Jumalan kutsua...armoa...sitä, että Taivaallisen Isän kädet
ovat tänäänkin ojennetut sinua kohti..ja voi aivan kuulla
sinulle nimeltä lausutut sanat: Tule lapseni...minä armahdan...minä
annan anteeksi...älä pelkää...älä murehdi..minä
olen sinun kanssasi.
Tallainen Herra meillä on.