Saarna
      2.sunnuntai helluntaista
      1 kjs. 1 vk ev.  Luuk. 16:19-31
      Katoavat ja katoamattomat aarteet

      Tämä Jeesuksen puhe on mykistävä. Toivoisimme, että kertomukseen voisi suhtautua kuin painajaisuneen.  Voisi todeta, se oli onneksi vain pahaa unta.  Mutta näin ei ole. Tämä tosiasia panee omantuntomme kovin pienelle paikalle.  Äkkiä joudumme myöntämään, että me suomalaiset hyvin suurelta osalta olemme niitä rikkaita miehiä koko maailman mitalla mitattaessa.  Meillä ei ole puutetta ruuasta, meillä on katto päämme päällä...meillä on supistuksista huolimatta melko kattava sosiaaliturva...
      Köyhät Lasarukset ovat kodittomia lapsia Pietarin katujen viemäreissä tai Bogotan slummeissa tai nälkään nääntyviä Sudanissa tai Kiinan lasten kodeissa.  Maailmamme on täynnä valtavaa hätää ja kurjuutta.

      Toki myös meidän maassamme on kärsimystä.  Ylivelkaantumista...pitkäaikaista työttömyyttä...syrjaytymistä.

      Rikas mies ja Lasarus kertomuksesta on etsitty vastausta hyvin erilaisiin kysymyksiin ja vedetty hyvin monenlaisia johtopäätöksiä:

      On nähty, että tässä on nyt taas sellainen uskonto on oopiumia kansalle kertomus.  Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat.  Kuitenkaan kertomuksen tähtäyspiste ei ole suinkaan tässä. Päinvastoin.  Kertomus osoittaa, että kristinusko ottaa todella vakavasti sekä tuonpuoleisen että tämän puoleisen. Kumpaakaan ei tehdä tyhjäksi.  Tämän puoleisilla on ratkaiseva vaikutus tuonpuoleisiin.

      Toisinaan kertomuksesta on yritetty saada kuvaa millaista on kuoleman jälkeen. Oliko rikas mies jossakin välitilassa odottamassa tuomiotaan ja samoin ehkä Lasarus.  Nämä seikat ovat kuitenkin vain kulisseja.  Niiden tehtävänä on kertoa:  Paluuta ei ole...tämä elämä ja sen valinnat ovat ratkaisevia.

      Näin ollen  kertomuksen päätarkoitus on herättää meitä suruttomuudesta, joka oli rikkaan miehen elämäntapa.
      Syvin juopa ei siltikään ole rikkauden ja köyhyyden ero: rikas Sakkeus sai pysyvän onnen kun kohtasi Jeesuksen, Juudas köyhä lankesi ja hänestä tuli kavaltaja.

      Kertomus kertoo kuka on sittenkin se rikas ja kuka se köyhä.  Rikas mies ja Lasarus olivatkin juuri toisinpäin kuin näytti.  Rikkalta mieheltä puuttui Jumala...Lasarus turvasi Taivaalliseen Isään - siinä heidän eronsa.
      Kuvaavaa on, että rikasta miestä ei mainita nimeltä...ehkä Jeesuksen tarkoituksena on kertoa kuulijalle:"sinä olet se mies"ja näin kutsua kääntymykseen. Lasarus mainittiin nimeltä: se on suomennettuna =Jumala auttaa.  Nimettömällä ei ole apua...muista asioista ei ole Jumalaksi..ei rikkaudestakaan...sensijaan jos meillä on Jumalan apu...meillä on sittenkin kaikki.

      Meidän on terveellistä kysellä tänään itseltämme olenko minä se rikas mies, vai köyhä Lasarus.  Tai kysellä kumpi todella heistä haluaisin olla.  Rikas,joka saa nauttia kaikesta ne muutamat vuosikymmenet, jotka elämä kestää vai Lasarus, jolle ainoa turva oli Jumala ja hänen lupauksensa.  Menestysteologia ei totisesti tästä tekstistä löydä tukea.
      Köyhyydenkin keskellä Lasaruksella oli aarre: se toivo kantoi häntä niin että hän jaksoi.
      Rikas mies oli tuskin mikään jumalankieltäjä...hänen mielestään riittävää armeliaisuutta oli se, että hän salli Lasaruksen majailla porttinsa pielessä - antaisimmeko me?.  Käytännössä hänen elämänasenteensa oli ateismia.  Hän oli yksinkertaisesti unohtanut Jumalan ja Jumalan tahdon...mm. rakkauden kaksoiskäskyn:"Rakasta Jumalaa yli kaiksen ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"
      Rikkaus sinänsä ei ollut hänen syntinsä...raamattu tuntee rikkaita ja hurskaita mm. Aabraham...Daavid...jne.  Mutta varallisuus on aina suuri kiusaus...kovin äkkiä se muuttuu jumalaksi...ja vastuullisuus: Se että me lopulta olemme leivisköjen haltijoita, joilla ei ole mitään omaa, vaan kaikki on Jumalalta...annettu meille, että niillä oikein ja vastuullisesti asioisimme.

      Tulevat polvet tulevat varmaankin ihmettelemään meidän oman aikamme kristikunnan sokeutta, kun se itse vauraana on sallinut sen mitä tänään tässä maailmassa tapahtuu...tämä on sitä samaa mitä me kauhistelemme: orjakaupassa...keskitysleireissä yms.
      Kanavat ovulle mm. lähetystyön kautta ovat auki..mutta avautuvatko sydämet?

      Esimerkkikertomuksen toinen opetus korostaa Jumalan sanan riittävyyttä. Sanan edessä jokainen voi nähdä millainen on hänen elämänsä suhteessa Jumalan vaatimuksiin.  Jokaisen omatunto todistaa Jumalan sanan vaatiman elämänasenteen puolesta, niin että emme voi itseämme millään puolustaa, vaikka mitään yliluonnollisia ihmeitä ei olekaan Jumalan kutsun tukena.
      Meillä on Jumalan sana.  Siinä on kaikki, mitä ihminen pelastuakseen tarvitsee.  Annettaan sanan murtaa kovuutemme ja itsekkyytemme...heittäytykäämme taivaan portin viereen kuin köyhä Lasarus...tietäen meillä ei ole mitään ellei Herra anna.  Meillä ei ole mahdollisuutta pelastua, jos sitä ei sulasta armosta meille syntisille lahjoiteta.

      Tehköön Jumala meitä kuolleista Lasaruksista eläviä.  Uudistakoon meidän.  Anatkoon kivisydämen tilalle lihasydämen, ettemme eläisi vain itselle, vaan hänelle, jolle kuuluu kaikki kunnia nyt aina ja iankaikkisesti.  Aamen.


      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle