Saarna
      2.Adv.sunn.
      4.12.1994
      3.vk ev. Luuk.17:20-24
      "Seurakunta odottaa Herran tulemusta"

       Tämä pyhäpäivän otsikkosanana on:"Seurakunta odottaa Herran tulemusta".  Raamattu toistaa moneen kertaan, niin Jeesuksen omalla suulla kuin myös apostolien kautta, että aikojen lopulla Jeesus tulee takaisin tänne maailmaan.  Tästä tulosta puhui jo alttarilta kuultu Epistola, joka kehoitti kärsivällisyyteen ja nuhteettomuuteen, sillä Herra Jeesus tulee pian.  Päivän evankeliumi tarkensi vielä Jeesuksen tulemisen tapaa varoittamalla vääristä messiaista, jotka eksyttyävät monia, mutta painopiste on sanomalla: Kun Kristus tulee, kyse ei silloin ole enää uskon asiasta, vaan näkemisestä.

      Kaiken tämän perusteella meille kuuluu myös tämään voimakas kehoitus:"Olkaa valmiit -joka hetki - Kristus tulee pian.

      Puhuttaessa lopun ajoista kuulee näistä asioista mitä moninaisinta opetusta.  On ryhmiä, jotka hyvin suurella varmuudella esittävät kronologian ensin tapahtuu tämä, sitten tämä..senjälkeen niin ja niin.
      On kyllä totta, että aineksia vaikka millaisen lopunajallisen tapahtumalistan raamatun perusteella voisi laatia.  Jotkut vanhan testamentin kohdat puhuvat pelastuksen ajan koittamisesta, sen enteistä..nyt vain tulkitsijalta vaaditaan viisautta: tarkoittako kyseinen teksti israelin silloista lähihistoriaa, vai koko maailman lopun historiaa vai peräti molempia.  Tai ilmestyskirjan symboliset kielikuvat, mitä tarkoittaa meri, savu...tuli jne: Kaikille näille lopunajoista puhuttaessa annetaan milloin minkäkinläisiä merkityksiä ja sitten tämän oletetun itseannetun merkityksen pohjalle rakennetaan kokonainen teoria lopun ajoista. Näitä tulkintaan vaikuttavia ja niitä vaikeuttavia seikkoja voisi luetella loputtomiin.

      Ei siis ihme, että yleisin sana sen lupauksen rinnalla, jossa Jeesus lupaa tulla takaisin - on varoitus älkää antako kenenkään eksyttää itseänne!

      Siksi sanoisinkin, että lopunajoista puhuttaessa saamme tyytyä aivan rohkeasti tosi yksinkertaiseen teologiaan.  Peruslinjoihin.

      -Luottamukseen, että Jeesus tulee takaisin - Juuri sinä hetkenä kuin Isä ja vain Hän sen päättää ja hyväksi näkee!  Tätä me odotamme eläen joka päivä parannusta tekevinä ja kilvoittelevina kristittyinä.
      Tämä on keskeisintä ja voisi sanoa se ainoa tarpeellinen näissä asioissa!

      Tämän kirkkomme sanoo ja keskittyykin sen jälkeen muuhun hengellisessä elämässä:  Vanhurskauttamiseen...puhumiseen syntien anteeksiantamisesta ja Jeesuksen ristin teosta...opettamalla oikeaa lähimmäisyyttä...jne aihetta julistukseen kun on niin paljon!

      Joillekin kristillisille ryhmille puhe lopun ajoista tuntuu olevan keskeisimmän "spekulaation" kohde ja uskon tarpeellisin ja mielenkiintoisia asia ja kun he tästä paljon puhuvat niin  sillä on kaksi vaikutusta: Ensinnäkin he ruokkivat väitettä, että luterilaisella kirkolla ei ole oppia tai ymmärrystä selittää lopun ajoista ja toiseksi kun he opettavat paljon niin vaikutus on se, että me luterilaisen kirkon uskovat omaksumme näitä kaikenlaisia opetuksia tai peräti oletuksia näistä asioista.

      Tällä perusteella olisi tietysti tärkeää, että myös me saarnoissamme ja puheisssamme käsittelisimme enempi lopunajan teemoja.

      Mitä siis kirkkomme opettaa, lainaan tunnustuskirjoja:  Augsburgin tunnustus artikla 17:"Niin ikään opetetaan, että meidän Herramme Jeesus Kristus on viimeisenä päivänä tuleva tuomitsemaan sekä herättämään kaikki kuolleet, antamaan uskoville ja valituille iankaikkisen elämän ja iankaikkisen ilon, mutta tuomitsemaan jumalattomat ja perkeleet helvettiin ja iankaikkiseen rangaistukseen."
      Ja artikla jatkaa:"Niin ikään hylätään opit, joita nykyään esiintyy ja joiden mukaan ennen kuolleiden ylösnousemusta maailmanvalta on oleva pelkkien pyhien ja vanhurskaiden käsissä ja että nämä hävittävät kaikki jumalattomat."

      Luterilainen kirkko on sanan kirkko ja sen jokainen uskon kohta perustuu selkeisiin ja yksinkertaisiin raamatun kohtiin, jotka suoranaisesti puhuvat kyseisestä asiasta.  Selkeiden kohtien nojalla voidaan sitten selittää ne, joissa puhutaan epäsuorasti tai vertauskuvallisesti.  Ei tarvitse seurata mielikuvituksen lentoa vaan olla sanan edessä yksinkertaisesti lapsi.

      Raamattu opettaa siis, että Kristus tulee tänne vielä vain kerran: Hebr.kirje 9:28:"Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden, vaan pelastaakseen ne, jotka odottavat."
      Kun hän tulee- alkaa viimeinen tuomio! "Silloin Herra istuu kirkkautensa valtaistuimelle:"

      Kaikki kuolleet herätetään tuolloin:"Hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä (Joh.5:28); on oleva ylösnousemus, "sekä vanhurskasten, että vääräin." (Apt.24:15), siis yksi ainoa ja yleinen (Dan.12:2).  Kuten Jeesus oli luvannut "Herättä omansa viimeisenä päivänä." (Joh.6:39-40).  Ei siis ole monia eri ylösnousemuksia, vaan uskomme yhden "ruumiin ylösnousemuksen."

      Näin sekä uskovien pääsy iankaikkiseen elämään että jumalattomien rankaiseminen tapahtuvat samalla yleisellä tuomiolla.  Matt 25:32:"Kaiiki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaa niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista."
      Ei tässä näy tilaa hallitseville, jo edellä nousseille
      pyhille. 2Kor5 jae 10 jatkaa:"Meidän kaikkien (pyhä Paavali tarkoitta siis myös itseään) on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaa, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa."

      Entä 1000vuotinen valtakunta ja pyhien hallinta?
      Maailmanvalta kuuluu yksin Kristukselle.  Me kristityt olemme tosin pappeja ja kuninkaita sekä osalliset valtakuntaan, mutta myös ahdistukseen.  Hallintamme on hengellistä - ei lihallista.  Saamme julistaa vapautuksen ja anteeksiantamuksen evankeliumia.  Kristillien kirkko pysyy ristinalisena valtakuntana tuomiopäivään saakka.  Ei ole luvassa loisteliaita päiviä.  Ennen kuolleiden ylösnousemusta ja Herran tulon päivää pikemminkin vaino ja ahdistus kiihtyy.  Kirkon asiana ei olekaan hallita vaan palvella ja julistaa evankeliumia, kunnes koko tästä maailmasta tulee loppu.
      Tuhatvuotinen valtakunta mainitaan raamatussa kertaalleen Ilm. 20 luvussa:  Se sijoittaminen lopunajan tapahtumiin tekee vääryyttä kaikelle sille yhdensuuntaiselle ilmoitukselle, jota raamattu Jeesuksen paluuta edeltävällä ajalle ilmoittaa.

      Mitä siis tarkoitta "tuhat vuotta" ilmestyskirjan 20 luvussa?
      Teksti ei puhu pyhien maallisesta hallinnasta, vaan sielujen hallitsemisesta taivaassa.  Lukuna tuhat vuotta lienee vertauksellinen kuten kaikki ilmestyskirjan luvut ja tarkoittaa pitkää ajanjaksoa.  Sen kuluessa martturien luku kasvaa, mutta pyhät hallitsevat taivaassa Kristuksen kanssa.  Vasta senjälkee tulee ruumiin ylösnousemus ja viimeinen tuomio.

      Tänä aikan saatana on sidottu.  Se voi vain kiusaajana ahdistaa Jumalan lapsia ja lähettää omat opetuslapsensa heitä vastaan.  Mutta lopun edellä sille sallitaan tuo yleismaailmallinen hyökkäys kristittyjä vastaan, jotta paha kypsyisi tuomiolle.

      Vanhan testamentin kuvat Messiaan rauhanvaltakunnasta puhuvat valtakunnan lopullista toteutumisesta taivaassa eikä niillä ole mitään tekemistä Ilm. 20 luvun kanssa.

      Koska maailmanaikojen viimeinen kausi on jo meneillään ei tämän maailman historiassa tule enää uutta toisenlaista aikakautta.
      Herran päivä voi tulla milloin tahansa, mutta päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan muu kuin Isä.

      Mitä valtakuntaa me siis odotamme?
      Ennenkaikkea sitä taivaalista pelastuksen valttakuntaa,
      mutta toki - kuten Jeesus isä meidän rukouksessa opetaa: Tulkoon sinun valtakuntasi myös maanpäällä niinkuin taivaassa - rukoilemme sitä, että Jumalan hyvyys voisi saada yhä enemmän tilaan tässä maailmassa ja meidän elämässämme. Ja sitä ,että Jumalan valtakunta se on: Sana saisi yhä enemmän sijaa juuri meissä ja juuri minussa itsessäni.
      "Siis tulkoon sinun valtakuntasi...joka päivä."
      Tule Herra Jeesus!
       


      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle