Montako kertaa pitää antaa anteksi kysyy Pietari ensi pyhä evankeliumissa Jeesukselta (Matt. 18:15-22).  Missä kulkee kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden raja.  Kaksiko kertaa vai peräti seitsemän.  Pietari kai oletti, että oikein olisi antaa anteeksi pari kertaa, mutta jos toinen aina vaan tekee väärin niin raja saa tulla vastaan.

Kerta pari riittää myös meille.  Jeesus oli toisenlainen.  Hän kehoitti anna anteeksi uudelleen ja uudelleen.  Rajattomasti.  Me emme siihen  pysty, mutta Jeesus teki näin.  Hänen anteeksisantamuksensa vakuuttavin todiste on, että Hän kävi viattomana kuolemaan, meidän väärintekijäin puolesta, että meille olisi valmistettuna anteeksianto Taivaallisen Isän valtaistuimen edessä.

Tätä anteeksiantoa Hän tahtoo jakaa sanassaan ja sakramenteissaan. Jokainen saa tulla taakkoineen Hänen tykönsä.  Tunnustaa vikansa ja pyyttää anteeksiantoa.  Seurakunnalle ja yksityiselle uskovalle Hän on antanut oikeuden julistaa synnit anteeksi. Tämä tapahtuu joka pyhä jumalanpalveluksen ripissä, jossa seurakuntalainen saa todella sydämessään kertoa Taivaalliselle Isälle syntinsä ja kuulla sitten vakuutuksen syntien anteeksiantamuksesta.  Rippi voi tapahtua myös yksityisesti rippi-isälle tunnustaen.  Rippi-isä voi olla pappi, muu seurakunnan työtekijä tai kuka tahansa uskova.  Rippi-isällä on vaitiolovelvollisuus.  Rippi-isälle on hyvä tunnustaa ne asiat, joista ei tunnu saavan rauhaa yleisen tunnnustuksen kautta tai asiat jotka erityisesti painavat omaatuntoa.

Anteeksianto on kristinuskon suurimpia ellei suurin asia.  Se on ilosanoama.  Syntisellä ja langenneella on sittenkin mahdollisuus pelastua.  Koska Herra tekee näin suuria ja näin rakkaudellisesti minua kohtaan on siinä kutsu ja voima myös minulle antaa anteeksi vielä kolmannen ja neljännen jne kerran.  Rakkaus ja anteeksianto synnyttää ympärilleen armahtavaisuutta.  Maailman kovuuteen on toivo - Jeesus ja Hänen rakkautensa.