Tämän pyhäpäivän molemmat vanhan testamentin
kohdat puhuvat sensijaan ihmisistä, jotka lankesivat. Ja eivät
kenestä tahansa tavallisista taapertajista, vaan aivan erityisistä
ihmisistä, sillä toinen VT:n teksti kertoo Aatamin ja
Eevan lankeamisen ja toinen Israelin mahtavimman, ihailluimman ja kunnioitetuimman
kuninkaan lankeamisen,
nimittäin Daavidin lankeamisen julmaan syntiin.
Tai ei niinkään tuota lankeamista sinänsä, vaan
sitä, miten syyllisyys tuosta julmasta teosta nousi.
Ennenkuin luen tekstin, hiukan taustaa: Daavid oli jo kuningas
ja laajenevan suurvallan hallitsija. Hänellä oli perhettä,
rikkautta ja kaikkea mitä ajatella voi, mutta aina tahtoo ihminen
lisää: Nyt tuo kuningas oli ihastunut erään
sotapäällikkönsä hyvin kauniiseen vaimoon ja tahtoi
hänet omakseen. Siksi hän kehitteli juonen, lähetän
tuon
sotapäällikön, Uurian sellaiseen taisteluun, että
hänen tuhoutumisensa on varma ja näin voi rauhassa naida itselleni
tuon lesken - Batseban.
Ja näin hän myös menetteli. Daavid lähetti
Uurian hyökkäykseen, josta hän ei selvinnyt ja ennenpitkää
nai leskeksi
jääneen Batseban. Ja elämä jatkui, niin, onnellisenako...Daavid
oli rakastunut Batsebaan, heille syntyi
lapsia...kuninkuus vahvistui yhä...valtakunta voi hyvin, mutta
entä kuningas Daavidin sisäinen maailma. Sitä jäyti,
ehkä Daavid ei sitä oikein kunnolla itsekään tajunnut,
mutta hyvä ei aivan ollut. Ja sitten eräänä päivänä
kuninkaan
luo tuli profeetta: Naatan ja puhui hänelle näin:
LUE!
Ensinnäkin luettu on kuin malliesimerkki tosi profeetan toiminnasta.
Pelottomasti Naatan astuu yksinvaltiaan eteen
saattaakseen tämän huomaamaan ja tunnustamaan rikoksensa.
Tällainen lahjomaton rehellisyys vei monen profeetan jopa martyyriuteen.
Naatanin siulunhoidollinen viisaus oli suuri. Hän maalaa kuninkaan
nähtäväksi kuvan, joka
tunneperäisesti nostaa kenen tahansa oikeutetun vihastuksen ja
ajaa Daavidin lausumaan ankaran tuomion:"Niin totta
kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma."
Kuninkaan oikeudentunto oli herätetty...tuollaista julmuutta ei
hänen valtakunnassaan hyväksytä...väärintekijää
tuli
rangasista. Oikeudentunto oli herätetty!
Meidänkin oikeudentuntomme herää kun Karpo näyttää
raparttejaan, joissa aivan selvästi vahvempi sortaa
heikompaa...joissa pieni ihminen on yksin suuren ja julman byrokratian
edessä... tai kuin silmiemme eteen tuodaan
kaikkein kurjimpia nälkää näkeviä ja verille
lyötyjä ihmisiä kolkista, joissa vahvempi kansa sortaa ja
raiskaa
heikompaa. Ei oikeudentunto ole meiltäkään kuollut.
Emme hyväksy vääryyttä - ei hyväksynyt
Daavidkaan:"Kuolema, sille miehelle, joka tuollaista tekee."
Oikeudentunto toimii, mutta OMATUNTO NUKKUU!
Daavidin kohdalla sen herätti profeetan lyhyt sana:"Se mies olet sinä!"
Miten saarnata lakia, se on myös tämän ajan julistajan
kysynyt. Miten se toimiva oikeustaju voisi tulla toimivaksi
omaksitunnoksi.
Käskyihin on jotenkin totuttu:"Älä varasta"..no kukapa
meistä varastaa...tai pieni vilppi...selitämme kenelle siitä
on
haittaa ja niinhän kaikki tekevät tai köyhältä
en voisi ikinä ottaa vääryydeltä, mutta sillä
on niin ja niin paljon ja millä
konsteilla hankittua, ettei kai sillä väliä, vaikka
osingolle pääsen minäkin jne jne...saatana on mestari
selittämään...Onko sillä niin väliä...onko
Jumala todella sanonut niin...
Käskyt on moneen kertaan tämän ajan ihmisen tajunnassa
selitetty vanhaniakaiseksi...kirkon ja uskonnon kenttään
kuuluviksi...asioiksi joita noudattakoot ne joita muutenkin uskonasiat
kiinnostavat...ja kun eivät edes he...se yksikin
pappi tai se tunnettu uskova...oletko kuullut...
Ja kuitenkin:"Se mies olet sinä!" Ja se olen minä, joka olen
tehnyt väärin. Ei vain joskus, vaan teen väärin
tosiasiassa
jatkuvasti. Ja suurin vääryys on se, että en sitä
edes itse huomaa.
Daavidiin sana sattui. Tuskin se olisi sattunut, jos profeetta
olisi tullut syytös huulillaan nuhtelemaan kuningasta...hän
tuli ei korviin, vaan omaantuntoon puhumaan: Daavid havahtui:
Hänessä heräsi todellinen synnintunto. Me tiedämme
hyvinkin tarkaan millainen, sillä psalmmin 51 Daavid on kirjannut
tuntemuksensa. Luen tuon psalmin:
"Daavidin psalmi,
profeetta Natanin käytyä hänen luonaan sen vuoksi, että
hän oli koskenut Batsebaan.
Jumala, ole
minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi
tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna
lankeemukseni anteeksi. Minä tiedän pahat tekoni, ja minun
syntini on aina minun edessäni.
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet ja syystä sinä
minut tuomitset. Syntinen olin syntyessäni, synnin alaiseksi
siinnyt äitini kohtuun. Mutta sinä tahdot sisimpääni
totuuden - ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli,
jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala luo minuun
puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Älä
karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää
henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja
suo minun iloiten sinua seurata, niin opetan tiesi sinusta
luopuneille, ja he palaavat sinun luoksesi. Jumala, pelastajani,
päästä minut verivelasta, niin minä riemuiten ylistän
hyvyyttäsi. Herra, avaa minun huuleni, niin suuni julistaa
sinun kunniaasi.
Jos toisin sinulle
teurasuhrin, se ei sinua miellytä, polttouhriakaan et huoli.
Murtunut mieli
on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää,
JUmala.
Osoita Siioinille
laupeutesi ja rakenna jälleen Jerusalemin muurit! Silloin otat
vastaan määräuhrit, ja alttarille tuodaan teurashärät."
Ulkoapäin tuleva tuomio usein vain kovettaa; ihmisen on itse nähtävä
syyllisyytensä ennenkuin hän murtuu
katumukseen. Tosi herätyksessä avautuu kadotuksen kuilu.
Silloin tarvitaan jotakin Naatania, joka on tinkimättömän
rehellinen niin lain kuin myös armon julistamisessa.
Tekstimme vakuuttaa, ettei ole olemassa ketään täydellisen
hyvää ihmistä...parhaimmillakin meistä on syntimme
ja
syyllisyytemme...meillä ei siis ole pääsyä
taivaaseen oman hyvyytemme ja synnittömyytemme perusteella.
Mutta samalla teksimme yhtä selvästi vakuuttaa, ettei
ole olemassa niin suurta syntistä, jota Jumala ei tahtoisi
pelastaa ja jolle ei armo riittäisi.
On totta mitä raamattu vakuuttaa:"Jumala vanhurskauttaa jumalattoman".
Siksi, ystävä, armoistuin on tänäänkin olemassa
myös sinun synneillesi. Jeesuksen viaton ruumis ja veri annettiin,
että meillä viallisilla olisi pelastus ja pääsy Jumalan
lapsiksi. Siksi älkäämme epäröikö tämäänkään
tulla ehtoollispöytään
vastaanottaamaan lahjaksi tätä armoa, täyttä anteeksiantoa
synneistämme. Yhä tänää Herra tahtoo ottaa
vastaan
syntisiä ja aterioida heidän kanssaan ja antaa itsensä
että meillä rauha olisi...