He saivat terveyden, mutta jäivätkö he vaille vielä jotakin paljon tärkeämpää...vain yksi parantuneista oli paikalla silloin kun oli kuultavissa Jeesuksen sana:"Nouse ja mene, uskosi on sinut pelastanut". 10 tuli terveeksi, mutta vain yksikö pelastui? Emme tiedä, mutta tätä on hyvä jäädä pohtimaan!
Uskon ja tiedän, että tässäkin kirkkoväessä on monia, jotka ovat parantuneet...parantuneet monia kertoja...joku vakavemmastakin sairaudesta...kiitos Jumalalle. Sairaana, vaikka vain kovassa kuumeessa ollessa on mielessä ajatus, kun tai pitääkö oikeammin sanoa jos tästä paranen, niin kyllä olen kiitollinen Jumalalle, mutta kun paraneminen on sitten tapahtunut niin moniko palaa ajatuksissaan kiittämään.
Vanhan Testamentin teksti, jonka äsken luin kertoi erään vakavasta sairaudesta parantuneen miehen kiitoksen Jumalalle. Se on ylistyspsalmi. Parantunut mies oli Juudan kuningas Hiskia, Aahaan poika, joka oli Juudan kuninkaana 29 vuotta v:sta 716 eKr lähtien. Hänestä raamattu kirjoitta:"Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä." (2 Kun 18:3)
Tapahtui niin, että kuningas sairastui, tästä kertoo 2 Kun.20 luku, ilmeisesti sairaus oli paiserutto (sama tauti joka keskiajalla autioitti laajoja alueita Keski-Euroopassa ja jota nyt on uutisten mukaan Venäjän syrjäseuduilla). Kuningas sairastui ja oli jo aivan kuolemaisillaan, mutta Herra armahti häntä, vielä nuorta hallitsijaa ja antoi hänelle 15 vuotta lisää elinaikaa. Tekstinämme oleva ylistysvirsi syntyi kiitokseksi tästä lahjasta. Ei väkisin tehtynä kiitoksen puristamisena, vaan sydämen voimakkaan tunteena: Herra on hyvä..on aihetta kiittää.
Katsokaamme tätä tekstiä lähemmin: Hän aloittaa:"Mitä minä puhun hänelle, mitä minä sanon hänelle, joka on kaiken tehnyt? Mielessäni käyn lävitse elämäni vuodet sydämessäni murhe..."
Parantuminen tai jatkoaika elämälle, kuten Hiskia itsekin totesi, oli vetänyt arvostetun kuninkaan pienelle paikalle. Sana sanoi hänestä hyvän lausunnon niin ihmisenä kuin myös Jumalan edessä kuten alussa totesimme. Nyt hän kuitenkin itkee ja katuu syntejään. Sairastuttuaan ja havaittuaan, että tauti on kuolemaksi hän oli käsittänyt...Minä olen sittenkin väärin Jumalan ja ihmisten edessä elänyt ihminen...saan syntieni mukaan.
Tässä on välttämötöntä pysähtyä: Tämä raamatunkohta näyttää opettavan, että sairaus johtuu synnistä ja joku vetää johtopäätöksen...se joka sairastaa on syntinen ja kuka ei on synnittömämpi. Tällainen ajattelu on raamatun valossa kuitenkin kestämätön. Me kaikki olemme syntisiä ja kaikki ansaitsemme rangaistuksen, jos Jumala niin meitä tuomitsee kuin me ansaitsisimme...Mutta sairauden tai terveyden määrästä ei voi vetää johtopäätöksiä: Tuo on syntisempi. Tai tuo on vähemmän syntisiä. Syntisiä olemme kaikki. Tähän tautiin tarvitsemme kaikki lääkettä::Se on Jeesuksen parantavan sana: Synnit anteeksi.
Kuka sitten sairastuu ja kuka ei tai kuka parantuu ja kuka ei on toinen kysymys...Joka tapauksessa pysyvää asuinsijaa meillä kenelläkään ei täällä ole, siksi pitäisi kysellä näiden taivaallisten, iankaikkisten perään.
Elämän suuret kysymykset vievät meidät kaikki pienelle paikalle: Niin vähän ymmärrämme. Joskus on niin, että sairaus on se mikä pysäyttää kiireisen ihmisen Jumalan kouluun...panee opettelemaan uutta tärkeysjärjestystä elämään...joskus on sairautta joka näyttää aivan epäoikeudenmukaiselta ja miksi juuri tuo tai minä: käsittämättömältä.
Mitään lopullista vastausta tämänkään
päivän tekstissä ei näihin pohdintuihin meille anneta.
Jäämme niissä Jumalan kaikkivaltiuden varaan. Mutta
yksi vastaus tekstissä nousee kirkkaana esiin:
Se tärkein: Iankaikkinen pelastus. Hiskia kuvaa:"Silloin
KAIKKI se mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni.
Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä
heität kaikki minun syntini:!!!
Raamatussa ei mainita, että joku, ehkä profeetta Jesaja,
olisi käynyt antamassa kuningas Hiskiaalle erityisen synninpäästön
- ehkä näin kävi, mutta Hiskia kuitenkin tiesi synnit ovat
nyt anteeksi.
Mainittakoon, että varsinainen sairaudesta parantuminen ei tapahtunut
silmänräpäyksessä esim. profeetan rukoillessa, vaan
hänen antamansa hoito-ohjeen tuloksena.
Keskeistä on, että Hiskialla oli kuolemansairaudesta parantumisen ohella kiitoksen aiheena syntien anteeksiantamus, jos ta hän riemuisti näillä monissa raamatuissa alleviivatuilla sanoilla:"Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini".
Eräs tunnettu herätyspuhuja Urho Muroma, liitti tähän raamatunlauseeseen kaksi muuta Jumalan anteeksiantamuksen ehdottomuutta kuvaavaa jaetta, nimittäin Ps 103:12 ka Miika 7:19, joissa lukee:"Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme." ja "Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen." Näin hän takoi raamatullisen vastauksen kysymykseen:"Mitä Jumala tekee synneillemme, jotka me katuen ja Kristuksen vereen turvaten hänen edessään tunnustamme?" Se on tällainen:"Hän heittää ne kaikki selkänsä taa. Ne lentävät silloin niin kauas kuin itä on lännestä eli äärettömiin. Siellä ne uppoavat meren syvyyteen." Älkäämme mekään epäilkä tätä.
Hyvät ystävät, tänäänkin olemme parantajan
lähellä. Hän kutsuu meitä ehtoolliselle, josta
on sanottu: Ehtoollinen on Syntien anteeksiantamuksen ja kuolemattomuuden
lääke. Tällaista lääkettä Hän
Kristus tahtoisi meille syntisille antaa. Synnit anteeksi.
Se on tärkeintä. Jäädään ystävät
hänen hoitoonsa! RUKOIKAAMME: