Elonkorjuun kiitosjuhlaan kertomus Ruutista sopii hyvin, sillä alkusyy miksi Ruut on raamatun lehdillä liittyy nälän hätään.
Saamme siirtyä ajassa runsaat 3000 vuotta taaksepäin. Sillon Jordanvirran molemmin puolin elävien kansojen kesken vallitsi rauha ja kanssakäyminen. Pulaan jouduttaessa käännyttiin luottavaisesti naapurin puoleen.
Niinpä beetlehemiläinen Elimelek lähti vaimonsa Noomin ja kahden poikansa kanssa siirtolaiseksi Jordanin itäpuolelle Moabin maahan, kun toistuvat katovuodet tekivät toimeentulon hänen pienellä tilallaan mahdottomaksi. Ei hän varmaankaan ollut ainoa mies, joka silloin joutui omasta ja perheensä puolesta tekemään tämän kipeän ratkaisun.
Elimelek sai työtä ja toimeentulon. Vuodet kuluivat pojat Mahlon ja Kiljon tulivat naimaikään ja solmivat avioliiton mooabilaisten neitojen Ruutin ja Orpan kanssa.
Jälleen aika kului Elimalek kuoli ja kymmenen vuotta myöhemmin kuolivat myös molemmat veljekset. Niin oli maahanmuuttajista jäljellä vain ikääntynyt leski Noomi. Kun tälle ei oltu suotu lapsenlapsia hän alkoi tunetea itsensä tarpeettomaksi ja kaivata takaisin Beetlehemiin sukunsa luo. Päätös paluusta kypsyi ja sisälsi myös ajatuksen, että molemmat miniät jäisivät Mooabiin - kotiseuduilleen ja solmisivat, nuoria kun vielä olivat uudet avioliitot. Toinen tytöistä Orpa suostuikin tähän ajatukseen, mutta Ruut tahtoi seurata anoppiaan ja lausui kuten tekstissämme kuulimme:"Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne jään minäkin. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani..."
Orpan myöhemmistä vaiheista ei ole säilynyt tietoa, mutta Ruutin sensijaan on. Hän kohtasi Beetlehemissä Booaksen. Köyhinä naisina elanto piti hankkia pienistä puroista. Juutalaisiin armeliaisuus sääntöihin kuului, että viljankorjuussa pientareet sai tulla köyhä kansa kokoamaan itselleen, samoin tähteet pellolta. Ruut sattui menemään tässä tarkoituksessa Booaksaen pellolle ja kohtasi näin tulevan miehensä. Tästä aviotiitosta syntyi Oobed, Daavidin isän, Iisain isä.
Voimme kysyä...mitä näinkin tavallinen tarina...romanttinen kertomus tekee raamatussa. Mitä se opetaa.
Ilmeisesti Ruutin tarina on saanut sijan Raamatussa siksi, että näin selvitetään israelin kuuluisimman kuninkaan sukujuuria. Aika lailla merkillepantavaa on, että kertomus on raamatussa, vaikka näin osoitetaan, että kuningas Daavidin ja myös näin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sukujuuret eivät olleetkaan aivan kokonaan juutalaiset, vaan mukana on myös pakanakansojen verta. Ehkäpä juuri tässä on selitys miksi Pyhä Henki on varjellut tämän tekstin raamattuun. Meille osoitetaan,että Jeesuksen ihmisyydessä olivat Ruutin verenperinnön kautta edustettuna muutkin kansat kuin israel.
Toisaalta Ruut, pakana, tunnusti israelin jumalan nimeä. Näin Ruutin kirjan rivien välistä on löydettävissä lähetyskäskyn sanoma..."Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni." Ruut rakastettiin uskoon elävään Jumalaan.
Yleensä puhutaan, että miniän ja anopin suhde on ongelmallinen..on monia asioita, jotka vaikuttavat, että näin usein on. Raamattu puhuu, että avioliiton solmimisen yhteydessä, poika luopuu isästään ja äidistään ...samoin tyttö ja he liittyvät yhteen. Jos tämä luopuminen ja luovuttaminen jää vajaaksi ongelmia on todennäköisesti tiedossa. Oma perhe - avioliitto - on oltava numero yksi...
Noomin ja Ruutin suhde vaikuttaa hyvin lämpimältä. Tarkkaan yksityiskohtia ei kerrota...mutta vaikuttaa, että siinä suhteessa rakkaudella...hienotunteisuudella yms arvoilla on ollut sijaa.
Samoin Ruutin tuleva beetlehemiläinen mies Booas kohteli vierasheimoista, köyhää naista ei ylemmyyden tuntoisesti, vaan tasa-arvoisesti ja kohteliaasti. Myöhemmin tunteet astuivat kuvaan myös niin, että he rakastuivat.
Tämä kertomus on kaunista tosin, mutta melko arkipäivästä. Mutta eikö juuri sadonkorjuun kiitospäivän jumalanpalveluksessa tulekin korostaa: Jumala toimii arjessa...sen keskellä...antaen ruuan..terveyden...perheen kodin...kaikki elämämme tarpeet. Arkipäiväisissäkään asioissa emme ole Jumalan maailman ja huolenpidon ulkopuolella. Tästä valtavasta huolenpidosta me olemme tänään kiittämässä.
Ja kertomuksemme opettaa myös, että mitätön syrjäseuduilla tapahtunut asia voi olla koko maailman mittakaavassa jotakin todella suurta ja merkittävää, jos Jumala on asia niin tarkoittanut menemään. Ruutista tuli mahtavan kuninkaan isoäiti ja vielä enemmän - koko maailna pelastajan esivanhempi.
Kaikkein suurin kiitoksen aihe on tänäänkin kuitenkin
se, että meillä syntisillä ihmisillä valmistettuna
lahja: Pelastus...Jeesuksen armotekojen kautta. Siinä
on lähde keskinäiseen armahtavaisuutteen ja kaikkein suurimpaan
iloon.