Raamatussa on toki hyvinkin vaikeita kohtia; yhtenä sellaisena on aina pidetty tämän pyhäpäivän evankeliumitekstiä Luukkaan evankeliumin 16 luvusta. Katsotaampa mitä siitä ymmärrämme.  Nousemme kuulemaan tätä sanaa:  LUE

Tämän raamatunkohdan ymmärtämisen ensimmäinen vaikeus taitaa olla siinä, että tässä Jeesus puhuu niin yllättäviä ja aivankuin väärin...Hän nostaa esiin rötösherran ja vielä aivankuin kehuu tämän käytöstä.
Kertomuksen sankari oli taloudenhoitaja,joka jäi kiinni petoksesta.  Isäntä antoi potkut, mutta viimeisenä työnään tuo taloudenhoitaja kutsui luokseen isännän velallisia ja pienensi heidän velkansa.  Tällä tempulla hän luonnollisesti sai ystäviä näistä ylimääräistä hyötyä saaneista.  Näiden uusien ystävien luo olisi jatkossa helppo mennä..pyytää työtä tai muuta etua...kysymys oli petoksesta ja lahjonnasta.  Selkeää rötöstelyä! Mutta ovelaa!  Mies ajoi kylmästi ja säälimättömästi omaa etuaan.

Jeesus toteaa:  Tällaisia ovat tämän maailman lapset ja miten oikeassa hän tässä toteamuksessaan onkaan.  Oma aikamme on täynnä vastaavia liiketoimia.  Osaa niistä puidaan oikeudessa valtaosa ei sinne koskaan taida päätyä.  Tällaisissa asioissa taitaa olla pitkittyneen lamammekin yksi tosiasiallisia pääsyitä.

Jeesus ei missään tapauksessa hyväksy epärehellisyyttä tai edellä esitetyn kaltaista kovuutta.  Kaikessa opetuksessaan hän opettaa ryhtiä, rehellisyyttä, ahkeruutta...Oikeuden puolelle asettumista, jopa vaikka se toisi itselle vahinkoakin.

Kertomuksen opetus onkin siinä, että Jeesus tämän raflaavan esimerkin avulla osoitti jotakin oleellista uskonasiaa koskien:
Nimittäin sitä, että oikeat hengelliset valinnat pitää tehdä silloin kuin on niiden aika.  Pitää tehdä heti ja empimättä.
Ihmisen suurin "oma etu" ei ole raha ja sen lisääminen vaan iankaikkinen pelastus.   Jeesus opettaa terävästi:  Hoitakaa pelastusasia kuntoon yhtä nopeasti ja suurella tarmolla kuin ovelimmat näyttävän toimivan maallissa asioissa oman etunsa hyväksi (kuten vertauksen mies teki).

Rippikouluaika on varmasti ollut monelle teistä tänään konformoiduista sellaista etsikkoaikaa.  Uskon asiat ovat tulleet lähelle ja koskettaneet sisintä.  Jokin sanoo voimakkasti: Tässä on totuus, tässä suunta elämälle.  On ota tai jätä-hetki!  Jeesus pyrkii tänään kutsumaan...muista mikä on tärkeintä...muista mikä on iankaikkista.  Tämä sana muistutus käy tänään kohti meitä kaikkia.  Meillä on vain tämä yksi ainoa elämä...ikuisuus odottaa - oletko valmis. Olenko valmis?

Noille vääryyksien tekijöille...ajallisen etunsa katsojille tulee tänään saarnata myös näin:"Olette todella onnistuneet menettelemään ovelasti tämän maailman mittapuulla, rahalla mitaten.  Siitä saatte vilpittömät onnittelut ja ihailumme.  Jos kerran teitä ei saada lukemaan tiilenpäitä, niin nauttikaa ja iloitkaa toki rahoistanne.  Mutta muistakaa, että ne ovat suomen kansan hiellä ja kyynelillä hankittuja markkoja joka ainoa.  Ja toiseksi, vaikka ne tuottavatkin teille onnea, auringon lämpöä, meriristeilyjä, nautintoja..niin yhtä ne eivät teille tuo:  Iankaikkista onnea!  Päinvastoin teille juuri kuuluu Jeesuksen sana: te olette jo palkkanne saaneet.  Ellette siis kadu ja tee parannusta, joudutte kuoleman jälkee helvettiin!"

Onneksi yhteiskunnallemme Jeesuksen esimerkin kaltaisia hurjia huijareita ei sittenkään ole kovin paljon.
Mutta omaa etuaan meistä kaiketi osaa katsoa enemmän tai vähemmän jokainen.  Toki yritämme luovia sinne, missä suotuisimmat tuulut puhaltavat.  Heitämme verkkomme sinne, missä kuvittelemme suotuisimpien apajien odottavan.  Rippikouluikä on ihmisen elämässä sellaista valintojen aikaa.  Valintoamme ohjailevat kuvitellun onnen löytämisen vietit.  Moni purjehtii vikaan.  Valinnat ovat merkityksellisiä.  Samaa valintaprosessia teemme jatkuvasti myös me vanhemmat ihmiset.  Sijoitamme elämämme isoimmat pelimarkat sinne mistä luulemme saavamme suurimman hyödyn ja voiton.  Ihminen laskelmoi ja tekee sen vaistomaisesti omaksi hyödykseen.
Ei tässä ole mitään kummallista.  Ihmisluonto on tällainen.
Mutta juuri tästä syystä Jeesuksen vertaus onkin niin kohtikäyvä.  Koska osaamme kerran laskelmoida ja olla niin viisaita, niin miksi sitten emme olekaan yhtä viisaita kun on kysymys asioista tärkeimmästä:  Jumalan valtakunnasta, pelastuksesta!  Ajallisista, katoavaisista eduista osaamme kyllä pitää huolen, mutta miten ikuisista.

Ystävät.  Jumalan valtakunta on meitä lähellä myös tänään.  Jumalan sana kutsuu.  Jeesus kehoittaa - tulkaa minun tyköni...Hän tahtoo antaa anteeksi syntimme ja syyllisyytemme...hän hyväksyy meidät sittenkin...Hän kutsuu tänään ehtoollispöytään vakuuttaakseen, minä tulin maailmaan ja kuolin että sinä voisit saada anteeksi ja että sinulla voisi olla ikuinen elämä.
Jeesuksen julistuksen painopiste on kutsussa:  Tie on valmis.  Tule ja omista!

Paluu saarnavalikkoon
Paluu etusivulle