Luuk 1:39-45

Olen monella rippikoululeirillä näyttänyt ns aborttivideon eli elokuvan "Äänetön huuto". Siinä kerrotaan teoriassa ja näytetään käytännössä, miten 12-viikkoinen lapsi abortoidaan. Elokuva on melko järkytävää katseltavaa. Se kertoo sen tosiasian, että tuo 12-viikkoinen sikiö on jo ihminen ja aborttia tehtäessä hänen suunsa avautuu äänettömään huutoon. Se on kuolemaa kauhistuvan lapsen parkaisu, hänen ruumistaan pala palalta imetään pois äidin kohdusta.

Elokuvan jälkeen olemme keskustelleet siitä ja keskustelu on ollut yleensä vilkasta. Useimmat sen nähneet ovat sanoneet, etteivät hyväsksy missään tilanteessa aborttia. Siltikin tiedän ainakin yhden aborttivideon nähneen rippikoulutyttöni turvautuneen aborttiin 16-vuotiaana.
Jos Jeesuksen äiti, Maria, olisi elänyt meidän aikanamme, olisi hänen perheessään keskusteltu abortista. Raskaaksi oli tullut nuori tyttö eikä isästä ollut varmuutta. Inhimillisesti ajateltuna raskaus niissä olosuhteissa, rippikoulutytön ikäisenä, olisi ollut hänen elämänsä tuho. Olihan hän kyllä kihloissa Joosefin kanssa ja sen ajan juridisen käytännön mukaan jo oikeastaan Joosefin omaisuutta.Mutta Joosef tiesi, ettei hän ole ollut Marian kanssa sillä tavalla eli lapsi ei voinut olla hänen. Hänellä olisi ollut täysi syy ja oikeus hylätä Maria. Milta mahtoi Joosefin ja muiden silmissä kuulostaa Marian selitys raskaudestaan: Jumalan Pyhä Henki oli tehnyt hänet raskaaksi? Enkeli oli tuonut hänelle tiedon siitä.

Miten luulette aikalaisten suhtautuneen tähän kaikkeen? Eikö ole niin, että lähes kaikki pitivät Joosefia lapsen isänä? Vain aniharva uskoi Marian antamaa selitystä.Todennäköisesti hänen puheitaan enkeleistä ja Pyhästä Hengestä tässä yhteydessä pidettiin nuoren tytön hourailuna. Joku kuitenkin uskoi: jostain syystä Joosef ei hylännyt Mariaa; ehkä hänellä oli jonkinlainen käsitys Marian viattomuudesta.Päivän evankeliumi tuo erityisesti esiin vanhan hurskaan ja viisaan naisen, Elisabetin, joka hänkin uskoi Marian kertomuksen. Hänkin oli juuri saanut kokea yliluonnollisen raskauden. Eli Jumala toimii jälleen viisaasti. Tästä vanhasta kokeneesta naisesta tuli merkittävä tuki ja turva nuorelle tyttöselle. Niin kaunis on tuo kuvaus kahden raskaana olevan naisen - nuoren tyttösen ja vanhan naisen - kohtaamisesta.

Maria suostui raskauteen, jonka alkuperää hän ei oikein käsittänyt eikä ollut varma, uskoiko kukaan hänen selityksessnä. Hän kysyi enkeliltä ainoastaan, miten se oli mahdollista. Selityksen saatuaan hän uskoi enkelin sanan ja asia oli sillä selvä. Onneksi hän oli niin nuori, sillä nuori on hyvin usein ennakkoluuloton. Ehkä Maria ymmärsi, että Jumala halusi tehdä hänen kauttaan jotakin: suurta tai pientä, mutta mitä, sitä hän ei vielä käsittänyt.Hän halusi tehdä Jumalan tahdon: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Usko ja luottamus Jumalan Sanaan ylitti Marian mielessä ympäristön mahdollisesti hyljeksivän suhtautumisen. Vai ymmärsikö noin nuori tyttönen edes sitäkään, että ihmiset eivät kovin helposti uskoisi hänen selitystään raskaudestaan?

Me luterilaiset jotenkin pelkäämme Mariaa. Toisin on katolisessa kirkossa. Aivan luonnollista on pystyttää muovisia Maria-patsaita ja kuljetella hänen kuvaansa jossain hurskaassa kulkueessa. Yhtä luonnollista on panna kirkon nimeksi "Neitsyt Marian" tai "Pyhän äidin" kirkko. Muistan joitain vuosia sitten nähneeni jostain katolisesta maasta tulleen miesurheilijan, jonka etunimenä oli Jeesus Maria.
Meille Jumalan äiti on jäänyt jotenkin vieraaksi, liiankin kaukaiseksi, ollakseen sentään Vapahjamme äiti ja naisista siunatuin. Olemmeko mekin tehneet hänestä omanlaisemme patsaan ja madonnan, josta kelpaa puhua vain Marianpäivänä ja jouluna? Ehkä hän haluaisi puhua meille muulloinkin?

Entäpä silloin harvoin, kun hänestä puhumme! Emme taida löytää paljon muuta sanottavaa, kuin että hän oli nöyrä ja alistuva Herran palvelijatar. Luukaan evankeliumissa oleva Marian kiitosvirsi ei totisesti kuvaa vain toimetonta voimattomuutta, vaan jotain aivan muuta. Tieto äidiksi tulemisesta synnyttää hänessä pakahduttavan onnentunteen, kuten kenessä raskaan olevassa naisessa tahansa. Se ajaa oitis hänet liikkeelle. Salaisuus on kerrottava jollekin, ensiksi raskaana olevalle sukulaiselle, Elisabetille.

Totuuden nimissä on sanottava, että luterilaisuus ei ole koskaan itse asiassa kumonnut katolisesta kirkosta periytyviä Maria-dogmeja. Emme edes tiedä, mitä kaikkea kirkkomme tunnustaa Mariasta, Jumalan äidistä. Luther piti Mariaa parhaana esimerkkinä Jumalan armosta. Valitsemalla hänet Jeesuksen äidiksi Jumala osoitti, mikä Hänen valtakunnassaan on suurta: köyhä ja nöyrä saa kunnian, mutta rikas ja ylpeä lähtee tyhjänä pois Hänen luotaan.

Maria on myös esimerkki ihmisestä, joka on avoin Jumalan edessä. Elämä ja usko ei ole puristettu vielä mihinkään kaavaan. Hän uskoo myös Jumalan yliluonnolliseen toimintaan. Jumala ei toimikaan aina samalla kaavalla ja piste. Eikä Mariaa suinkaan nöyryytetä, vaan hän on jo nöyrä ja siksi voi ottaa vastaan suuren ja pyhän tehtävän. Eikä tiedä, että se vei lopulta suuriin kärsimyksiin ja uhrauksiin hänen elämässään. Hänellä on sen verran terve itsetunto, ettei torju myöskään vanhemman naisen hänelle tarjoamaa apua ja kunnioitusta. Ilo saa pulputa kaikessa rauhassa tämän elämänhaluisen ja vapautuneen nuoren naisen sydämestä.

Mikä on tämän Marianpäivän evankeliumi?
Se on siinä, että Jumalalla on asiaa ja tehtäviä kaikille. Jumala ei käytä ja valitse vain miehiä. Myös nainen voi olla Jumalan armon ja suurten tekojen julistaja. Maria, nainen, saa ensimmäisenä tiedon odotetun Messiaan ja Jumalan Pojan syntymisestä. Sitä ei ilmoiteta ensinnä jollekin miesprofeetalle tai miespapille. Lisäksi hän rikkoo toisenkin oman aikansa tabuista. Nimittäin Maria saa tehtäväkseen antaa myös nimen pojalleen. Tämä kun tehtävä oli tavallisesti aina isän. Eli Jumalalla on sanottavaa naiselle. Maria ei ole vain synnyttäjä, vaan myös Jumalan tekojen julistaja.Meidän ei tarvitse häntä palvoa, mutta suuresti kunnioittaa. Marian voima on liikkeelle lähteminen Jumalan voimassa, Häneen turvautuen. Hän sai kokea paljon Jumalan huolenpitoa. Maria ei suinkaan ole hiljainen ja alistuva, vaan Jumalaa ylistävä ja Hänen tahtoaan rohkeasti toteuttava nuori nainen. Maria rohkaisee epätoivoisintakin nousemaan ja katsomaan todellisuutta silmiin. Olkoon tie millainen tahansa, se ei ole pimeä tunneli, kun Jumala saa johdattaa elämää.

Marian Poika teki lopulta mahdottomia: nousi kuolleista ja todisti siten olevansa Jumalan Poika. 30 vuotta kestänyt Marian piina oli lopullisesti ohi vasta pääsiäisenä. Vasta silloin uskottiin, että hänen Poikansa ei todellakaan ollut Joosefin poika, vaan syntynyt Pyhästä Hengestä. Hän todella oli profetioiden lupaama Messias.

Vuorilla hyppelevä Marian hahmo on kevään merkki ja ennustaa jo pääsiäistä. Hänen askelissaan on myös Pyhän Hengen synnyttämää iloa. Hänen tavallaan saamme mekin luottaa Jumalan armoon ja johdatukseen sekä tehtävään. Hän antaa voimia, taitoa ja rohkeutta. Minkälaisia yllätyksiä Jumalan tahtoon uskaltautuva saakaan kokea elämäsäänn, olkoon mies tai nainen!
...
....