Kehitysoppi on viime vuosikymmeninä väittänyt edustavansa tieteellistä maailmankuvaa. Siinä se on ollut sangen jyrkkä, jopa ohittanut tieteellisyydenkin. Sen mukaan totta on vain se, mikä voidaan tieteellisin menetelmin osoittaa todeksi. Kuitenkin tieteellisten tosiasioiden
rinnalla evolutionistit kertovat "tosiasiana", miten elämä on syntynyt alkumeressä pelkkien fysikaalisten ja kemiallisten voimien vaikutuksesta
ja miten kehitys on jatkunut, ilman yliluonnollisen tekijän vaikutusta. Tästä johtuen se ei ole voinut välttyä myöskään filosofis-ideologisilta aineksilta. Jyrkimmillään evolutionismi edustaa äärimmilleen vietyä ateismia ja materialismia, jossa kaikki yliluonnollinen torjutaan. Niinpä biologiasta on tullut kommunismin ja dialektisen materialismin romahdettua ehkä vankin ateismin tukipilari. Kehitysoppia käytetään sumeilematta uskonnonvastaisessa propagandassa. On jotenkin outoa, että kouluissa uskovat oppilaat kokevat biologian opetuksen kaikkein kielteisimpänä.

Kehitysopin isä, Charles Darwin, ei ollut ateisti. Niinpä hän kirjoittaa pääteoksessaan: "Jotain suuremmoista  on tässä näkemyksessä elämästä monine voimineen, jotka Luoja on alkuaan puhaltanut muutamaan tai yhteen ainoaan muotoon..." Vaikka hän ei itse tunnustaudu ateistiksi, hänen luomansa oppi on käsitetty ateistisena. Ei ole ihme, että kehitysoppi sai vahvan jalansijan myös marxilaisessa filosofiassa.

Monet luonnontieteilijät ovat usein esiintyneet ateisteina ja jopa taistelleet uskontoa vastaan. Hyvä esimerkki tästä on Nobelpalkinnolla palkittu DNA-molekyylin rakenteen selvittäjä Francis Crick, joka sumeilematta hyökkää uskontoa vastaan. Uskonnonopetusta hän pitää silkkana pötynä. Hän julistaa, että tulevaisuuden kulttuurin tulisi rakentua luonnontieteen ja luonnonvalinnan perustalle. Edelleen hän uskoo, että biologisten tapahtumien ja kehityksen ymmärtämiseen riittävät "pelkkä fysiikka ja kemia". Crickin maailmankuvassa vallitsevat ehdottomat lainalaisuudet, mikä ei kuitenkaan vastaa enää nykyistä tieteellistä käsitystä.

Evolutionistit ovat liittyneet Albert Einsteiniin siinä, että tiede pystyisi tavoittamaan todellisuuden täydellisesti. Tähän ei kuitenkaan päästä koskaan. Päinvastoin nykyisin fysiikan alueella vallitseva kvanttimekaniikka on järkyttänyt uskoa tieteen rajattomiin mahdollisuuksiin perusteellisesti. Sen luoma käsite tilastollisesta kausaliteetista johtaa ajattelemaan, että kehitysprosessissa vaikuttaa aina tekijä, jota ei voida tieteellisesti ja rationaalisin keinoin hallita. Sellainen usko, joka kieltää tiedon rajojen olemassaolon ja hyväksyy todelliseksi vain sen, mikä voidaan tieteellisesti todistaa, ei ole misään tapauksessa tieteellisesti perusteltavissa, vaan se on uutta uskontoa.

Nykyinen molekyylibiologia käsittelee atomitasolle kuuluvia ongelmia, jolloin astutaan fysiikan puolelle. Tällöin kuitenkin joudutaan puhumaan kausaliteetista, joka  fysiikkan mukaan on tilastollinen. Biologien mukaan kehitykseen vaikuttavat vain tieteellisesti hyväksyttävät syyt. Kun atomitasolla liikutaan, on siis hyväksyttävä, että kehitysprosessissa on nimenomaan vaikuttamassa koko ajan todellisuuden aines, jota ei voida tieteellisesti hallita (=Jumala).
.

Miksi monet biologit ovat päätyneet atesimiin?

Syynä lienee se, että monet tutkijat ovat liiaksi keskittyneet spesiaalitutkimuksiin. Kun liikaa askarrellaan tiettyjen yksityiskohtien kimpussa, käy lopulta niin, etrtä kokonaisnäkemys hämärtyy. Ne perustelut, joita ateistiset tiedemiehet epäuskolleen esittävät, eivät missään tapauksessa kestä edes tieteellistä kritiikkiä. Usko Jumalaan on nimenomaan uskon asia eikä sitä voi eikä tarvitse perustella tieteellä. Mutta Jumalan olemassaoloa ei voida myöskään kumota tieteellisin perustein.

Usko Jumalaan on henkilökohtainen asia. Ne kokemukset, joihin usko perustuu ja joiden varassa se elää, ovat niin henkilökohtaisia, ettei niitä voi toiselle siirtää, vaikka haluaisi. Koska tieteen nimissä esitetään paljon uskonnon vastaista julistusta, on varmasti syytä pyrkiä selvittämään tämän propagandan epätieteellisyys.On myös kohtuullista tuoda esiin nykyiset tieteen tosiseikat, jotka voivat olla ohjaamassa etsivää ihmistä Jumalan yhteyteen.
 

Suuri pamaus
.
Evolutionistinen maailmankuva pitää kaiken alkuna  kauan sitten tapahtunutta Suurta Pamausta. Mitä vähemmän tunnetaan suhteellisuusteorian matemaattista rakennetta, sen varmemmin puhutaan laajenevasta avaruudesta, joka olisi syntynyt 10-20 miljardia vuotta sitten. Ääriainesten taustalla häämöttää selvästi itämaisen filosofian oppi syklisestä maailmasta, eli maailmankaikkeus olisi vain kiertokulkua. Kun yksi maailmankaikkeus loppuu, syntyy taas uusi. Suureen Pamaukseen uskominen edellyttää itse asiassa sitä, että jo ennen pamausta oli jotakin olemassa.

Eräs silmiinpistävä piirre ovat myös kehäpäätelmät. Eli evoluution piiriin kuuluvien tieteenelojen edustajat olettavat, että jollain toisella tieteenalalla on vielä vankempia perusteluja. Biologit sanovat paleontologeilla olevan vankkoja todisteita. Paleontologit saattavat viitata arkeologien "parempiin" tietoihin. Arkeologit taas saattavat sanoa, että fyysikoilla on vielä parempaa tietoa. Fyysikot saattavat viitata tähtitieteilijöihin ja tähtitietilijät vaikkapa biologeihin. Ei kuitenkaan olla edes tutustuttu toisen tieteenalan materiaaliin, vaan vain uskotaan heillä olevan vielä todistusvoimai- sempaa tietoa. Kun tätä tietoa lähdetään sitten hakemaan, ei sitä välttämättä löydy mistään.