Australopithecus
Nebraskan ihminen
Jaavan ihminen
Pekingin ihminen
Neanderthalin ihminen
Geneettiset koodit

 

. 
 

Ihminen on kädellisten, Hominidae-heimon ainoa nykyisin elävä laji. Evoluuion kannattajien  mukaan kädellisten sukupuuhun kuuluvat puupäästäiset, kummituseläimet, uuden maailman apinat, vanhan maailman apinat, ihmisapinat ja ihminen. Suoraan ei väitetä, että kyseiset lajit olisivat olleet ihmisen esi-isiä, vaan että ne ovat kaikki erkaantuneet jossain vaiheessa siitä kehityslinjasta, joka johti ihmiseen. Tiede askarteleekin tällä hetkellä eri lajien yhteisten 
oletettujen kantamuotojen löytämiseksi. 

Evoluution oletuksena on, että ihmisellä ja ihmisapinalla on ollut yhteinen kantamuoto, josta todisteet ovat sangen niukat. Ihmiseen johtaneen kehityslinjan varhaisimpana edustajana pidetään Ramapithecusta, joka on elänyt Intiassa 14-10 milj. vuotta sitten. Nuorempia edustajia ovat mm. Australopithecus, Homo habilis, Homo erectus ja Homo Neander-
thalensis. Sukulaisuus ihmiseen on selvitetty pääasiassa hampaiston avulla. Muita sukulaisuustekijöitä ovat aivojen tilavuuden kasvu, pystykävely, aseitten ja työkalujen käyttö ja valmistus sekä tulen käsittely. Vanhimpia nykyihmisen (Homo sapiens sapiens) edustajia pidetään n 100.000 vuotta  vanhoina. 

Ihmisen erikoispiirteitä ovat mm. pystyasento, hidas yksilönkehitys, isoaivojen suuri koko, vähäinen karvapeite, käsien käyttö, ajattelu, tietoisuus hyvästä ja pahasta, omatunto, käsitys Jumalasta. Evoluutioteorian kannattajien on vaikea vastata kysymykseen, miksi ihmisen tietoisuus on täysin erilainen kuin eläinten. Mistä on tullut omatunto tai käsitys Jumalasta? Tai mistä on syntynyt ajattelu, jos ihminen on vain kehityksen tulos. Hyppäys kädellisistäihmiseen on sittenkin liian suuri vain evoluutiolla selitettäväksi.

Toinen vaikea kysymys evoluutiolle on se, jos ihmisen historia on miljoonia vuosia, miksi ihmisestä on säilynyt niin vähän fossiileja. Tyypillisin vastaus tähän on se, että esi-isämme olivat liian älykkäitä joutumaan fossiileiksi eli he osasivat välttää mm. uppoamisen sopiviin fossiilimaastoihin. Kuitenkin ihminen on aina huolehtinut kuolleistaan, eli ne on haudattu hyvin, joten enemmän pitäisi ihmisen luita löytyä.

Mitä ovat sitten nämä tieteessä paljon puhutut esi-isämme?
 

Australopithecus

simpanssi

nykyihminen

zinjanthropus

australop. boisei

Evolutionistien mukaan tämä esi-isämme on elänyt n. 2.1 - 1.1. miljoonaa vuotta sitten. 

Sen aivot olivat paljon pienemmät kuin nykyihmisen, 530 cc. Australopithecuksesta tunnetaan eri versioita.

 

"Lucy", Australopithecus afarensiksen löysi Donald Johanson vuonna 1974 Etiopiasta. Sen iäksi on arvioitu 3,2 miljoonaa vuotta. Lucy on ollut n. 25-vuotias tyttö, sen luurangosta löydettiin 40%.  Olento on ollut 107 cm pitkä ja painanut 28 kg.

Luomisuskon kannattajien huomautuksia:

Australopithecus boisein luunkappaleet ovat primitiivisiä, mutta siitä keskustellaan, kävelikö kyseinen apina kahdella jalalla vai ei.  Pienikokoiselle hennolle apinalle ei olisi ollut mitään hyötyä juosta maassa kahdella jalalla, koska siten se olisi ollut hidas ja helppo saalis. Tätä "Lucya" ei myöskään haluta kuvata sivulta, koska lonkkanivel asettaa sen pystykävelyn kyseenalaiseksi.  Australopithecusta voidaan pitää suurimmalla todennäköi- syydellä sukupuuttoon kuolleena apinana.

Zinjanthropuksen   löytökohdan alapuolella havaitsi Richard Leakey 13 vuotta myöhemmin ihmisluiden kaltaisia luita. Myös 44 vuotta ennen Louis Leakeyn Zinjanthropus-löytöä sen yläpuolelta löytyi ihmisen luuranko.  Ei siis ihme, jos myös työkaluja löytyi Australopithe- cuksen läheltä. Australopithecus afarensiksen ihmisjälkiä muistuttavat jalanjäljet ovat aiheuttaneet päänvaivaa tutkijoille.  On mahdollista, että jäljet ovat ihmisen jälkiä.  Tässä tapauksessa ihminen on liikkunut alueella jo ennen kuin Lucy. 

---

Nebraskan ihminen

Nebraskan ihminen (Hesperopithecus haroldcookii) sai nimensä vuonna 1921 Nebraskasta löydetyn hampaan mukaan. Hammasta pidettiin esi-isän hampaana ja sen perusteella rakennettiin vuonna 1925 Nebraskan ihminen ja kokonainen perhe. Hammas sai kallon, luurangon, lihaksiston ja karvoituksen.(Katso kuva)

Luomisuskon kannattajien huomautuksia:
Myöhemmin on huomattu, että hammas on kuulunut siansukuiselle eläimelle, joka on kylläkin jo kuollut sukupuuttoon.

---

 
 

Jaavan ihminen, Pithecanthropus

.

simpanssi

nykyihminen

pithecanthropus

Luomisuskon kannattajien huomautuksia:

Evolutionistitkin myöntävät, että reisiluu on paljon nuorempi ja peräisin ihmiseltä. Myöskään löydetyt hampaat eivät kuulu kalloon, vaan ovat apinan hampaita. Löytäjä Dubois sanoi itse myöhemmin kyseessä olleen gibbon-apinan kallonkappaleen ja ihmisen reisiluun.  Asia pysyi kuitenkin salassa 30 vuotta, eivätkä vielä vuoden 1986 evoluutio-oppikirjan suomalaiset kirjoittajatkaan sitä ole nähtävästi tienneet.

---

Pekingin ihminen

Pekingin ihminen, homo erectus, (Sinanthropus pekinensis) on rakennettu vuosien 1929 ja 1937 Pekingin läheltä Zhoukudianista löydetyistä luista: kallojen palasista, 11 alaleuan luusta, monista hampaista ja joistain luurangon osista. Paikalta löydettiin myös runsaasti kivisiä työkaluja. Löydettyjen kappaleiden iäksi on määritelty 500.000 - 300.000 vuotta.

Ylhäällä oleva kuva on vain Franz Weidenreichin kuvitelma Pekingin ihmisen kallosta ja se perustuu ainakin 4 eri yksilön luihin, koska mikään löydöksistä ei ollut täydellinen.

Luomisuskon kannattajien huomautuksia:

Useimmat luomisuskon kannattajat pitävät Pekingin ihmisen fossiileja apinan ja jopa marakatin jäännöksinä. Löydetyt kallot on murskattu takaraivoistaan.  Ne muistuttivat apinan kalloja. Samasta luolasta löytyi myös 10 ihmisluurangon jäännökset ja työkaluja, joilla apinoiden kalloja murskataan. Vielä nykyisinkin eräät kansat herkutellen syövät apinoiden keitettyjä aivoja. 

---

Neanderthalin ihminen

Aegyptopithecus tehtiin silmäkuoppien ja hampaiden avulla.
 

Kaikilla eliölajeilla on kuitenkin saman perusrakenteen omaava geneettinen koodi, jonka muodostavat samat emässillat DNA-molekyylin kierteiden välillä ja jonka avain kaikissa eliölajeissa on sama. Tämä näyttäisi tukevan käsitystä, että kaikki lajit ovat kehittyneet toisistaan, alkuaan ehkä alkeellisesta solulajista. Aikojen kuluessa geneettinen koodi on vähitellen kehittynyt yhä täydellisemmäksi ja monimutkaisemmaksi.
Tässä on kuitenkin eräs kehitysopin heikoimmista kohdista. Sen mukaan näet mutaatio, sattuma ja luonnonvalinta selittäisivät tämän kehitysprosessin. Geneettiseen koodiin varastoitu tieto ei ole voinut kehittyä sattumalta.Pitkät ajanjaksot ja sattumanvaraiset mutaatiot eivät voi synnyttää tällaista asteittain yhä monimutkaisemmaksi kehittyvää tiedostoa. Toiseksi jos lähdetään siitä, että mutaatiot ovat syynä kehitysprosessiin, eikö silloin olisi geneettisten koodien pitänyt kehittyä hyvinkin erilaisiksi? 
 
 

Miksi ihmisen alkuperällä on väliä?
Jos ihminen on vain evoluution tulos, hän ei ole vastuussa elämästään suuremman edessä. Hän on eläin eläinten joukossa.