Evoluutioteorian mukaan eräs evoluution mahdollistava tekijä on ollut aika. Pitkät ajanjaksot mahdollistaisivat kehityksen. Niinpä evolutionistit ovat huomaamattaan kehäpäätelmän varassa ajan suhteen. Maailmankaikkeuden synty viedään koko ajan kauemmaksi, jotta evoluutio olisi ollut mahdollinen. Aikaa käytetään evoluutioteorian todisteena, mutta jotta evoluutio olisi ollut mahdollinen, on alkuräjähdyksestä täytynyt kulua pitkä aika, miljardeja vuosia. Niinpä tapahtumille annetut aikamääreet ovat summittaisia arvioita. Miljoonia,  jopa miljardeja  vuosia taaksepäin on mahdotonta mitata millään. Ajanmittaukset perustuvat tiettyihin lähtöolettamuksiin ja itsestäänselvyyksiin, joita ei kuitenkaan voida todistaa. Niinpä eri mittaustavat antavat maapallon iäksi sadasta miljooniin vuosiin.

Maapallon ikä ns. tasaisen uniformitarianistisen kertymän perusteella  mitattuna:
 

• prekambrikauden kerrostumasta löydetystä puusta C14-isotoopin hajoamiseen perustuvalla  määrityksellä:

4000  v
• maan magneettikentän heikkenemisestä: 10.000 vuotta
• meteoripölyn laskeumasta: liian lyhyt mitattavaksi
• jokisuistojen muodostumisesta: 5000 vuotta
• lyhytperiodisten pyrstötähtien hajoamisesta: 10.000 vuotta
• metallien jokivesistä mereen virtaamasta: 100 vuotta - 45.000.000 vuotta
• merenpohjan kalkkikertymästä: 5.000.000 vuotta.

On myös huomattava, ettei ns. radiohiilimenetelmän avullakaan päästä mittaamaan kovin vanhoja löydöksiä (mikäli niitä on?). Aivan uutta tietoa on saatu, kun fossiileja on tutkittu tarkemmin. kun dinosauruksen leukaluita on sahattu poikki, on sisältä löytynyt eläviä verisoluja, mikä näyttäiski viittaavan siihen, etteivät ne olekaan niin vanhoja kuin on luultu. Samoin on löydetty maapihkan sisälle kivettyneistä hyönteisistä eläviä bakteerisoluja sellaisista bakteereista, joita ei nykyisin enää tunneta. Bakteerisolujen elinaika ei voi olla satojatuhansia vuosia, joten löydetyt fossiilit eivät ole niin vanhoja kuin on kuviteltu.
 

Auringon pieneneminen
Aivan oma kysymyksensä on auringon pieneneminen, nimittäin nykytietämyksen mukaan  Aurinko kutistuu 0,1 % sadassa vuodessa, eli lähes 1,5 m tunnissa.  20 milj. vuotta sitten sen uloin kehä olisi ulottunut maan kiertoradalle asti.  Ei tarvitse itse asiassa mennä kovinkaan kauas ajassa taaksepäin, kun elämä kuumuuden takia olisi ollut mahdotonta planeetalla nimeltään "Maa".