Matt 8:5-13

Puhumme usein elävästä ja kuolleesta uskosta. Samoin puhumme vahvasta ja heikosta uskosta. Varmaan suurin osa uskovista ihmisistä haluaisi omistaa elävän ja vahvan uskon; kukapa haluaisi
elää kuolleessa ja heikossa uskossa. Suurin osa pitää omaa uskoaan heikkona. Saatamme kyllä tuntea ihmisiä, joilla mielestämme on vahva tai elävä usko. Jopa saatamme joskus ihailla sellaista ihmistä. ”Kyllä siinä on elävässä uskossa olevakristitty. Onpa palava uskovainen”

Päivän evankeliumissa Jeesus ylistää sadanpäällikön vahvaa uskoa. Hän jopa sanoo, ettei ole
tavannut yhdelläkään israelilaisella yhtä vahvaa uskoa kuin oli sadanpäälliköllä. Millaista tuo vahva
ja ilmeisen elävä usko oli?Se ei ollut sellaista kuin on nykyinen käsitys vahvasta tai elävästä 
uskosta.Nykyisin elävällä ja vahvalla uskolla käsitetään sellaista uskoa, jossa huudetaan ja melskataan, tehdään kaikenlaista ja tapahtuu kaikenlaista. Mitä suurempi huuto, mitä vihaisempi saarnamies, sen voimakkaammasta hengestä on kyse. 

Sitäkö oli sadanpäällikön usko, se, mitä Jeesus ylistää vahvaksi uskoksi? Sadanpäällikkö oli tiettä-
västi syyrialainen ja pakana. Hänellä oli usko, että Jeesus voi parantaa hänen halvaantuneen palvelijansa. Evankeliumi ei kerro muuta miehen uskosta. Ainut jollakin tavalla hurskaaksi 
ymmärrettävä asia on se, että sadanpäällikkö kutsuu Jeesusta ”Herraksi”. Oikeastaan mitään
muuta kristillistä miehen puheessa ei ole ja kuitenkin Jeesus ylistää hänenuskoaan vahvaksi.

Jeesuksen ja sadanpäällikön välillä käydään keskustelu. Se on täysin selkokielinen. Siinä ei kiitellä eikä käytetä hurskasta sanastoa, ei huudeta hallelujaa eikä aamenta. Ei puhuta kielillä. Sadanpääl-
likkö pyytää Jeesukselta apua palvelijansa parantamiseen. Jeesus lupaakin tulla parantamaan. Mutta sadanpäällikkö ei suostu siihen, että Jeesus tulisi hänen kotiinsa. Hän kokee itsensä Jeesuksen edessä täysin arvottomaksi. ”Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle”. Sadanpäällikkö pyytää Jeesusta suorittamaan eräänlaisen kaukoparantamisen. Hän vertaa Jeesuksen toimintaa omaan toimintaansa. Hänen piti totella toisten käskyjä ja antaa käskyjä sotilaille. Hänen komennuksessaan
sotilaat tekivät, mitä hän pyysi.

Näin sadanpäämies toivoi Jeesuksenkin toimivan. Jeesuksen tarvitsisi sanoa vain sana ja niin palvelija paranisi. Ja siinä oli Jeesuksen mielestä vahva usko. Keskustelun lopuksi Jeesus kehottaa sadan- päällikköä menemään kotiinsa. ”Tapahtukoon niin kuin uskot.” Ja sillä hetkellä palvelija parani.
Sadanpäällikön vahva usko oli luottamusta Jeesukseen. Se oli luottamusta siihen, että Jeesus voi parantaa. Erityisesti se oli luottamusta Jeesuksen sanaan. Sen kummempia tunnekuohuja tai tunnekokemuksia tilanteessa ei ollut. Sadanpäällikön usko oli itse asiassa hyvin arkista. Hänellä ei 
ollut jumalisuuden ulkokuorta, ei sitten tippaakaan. Mutta hän luotti Jeesuksen sanan voimaan. Sadanpäällikkö itse ei parantanut palvelijaansa, mutta hänen vahva uskonsa vaikutti sen, että Jeesus paransi hänen palvelijansa. Jos hän ei olisi kääntynyt Jeesuksen puoleen, hänen palvelijansa ei olisi tullut terveeksi.

Sinänsä poikkeuksellista oli jo se, että sadanpäällikkö hakee apua palvelijalleen. Jeesuksen aikana isännät eivät tavallisesti  paljoakaan välittäneet palvelijoistaan ja heidän sairauksistaan. Palvelijoita, jotka monesti olivat jopa isännän orjia, oli saatavilla. Jos palvelija kuoli, oli hänen tilalleen helppo saa-
da uusi. Isäntä olisi voinut käskeä toista palvelijaa teloittamaan tämä halvaantunut palvelija, mutta näin hän ei toimi. Päin vastoin hän pyytää Jeesukselta apua.
 

Usko voi olla pientä tai suurta. Pienikin usko riittää. Oleellista uskossa on uskon kohde, ja että se on elävää. Evankeliumissa tapahtuu itse asiassa meille tämän päivän kristityille hyvin käsittämätön asia. Jeesus parantaa ihmisen, jonka kanssa Hän ei ole missään tekemisissä, ja jonka uskoa ei kysytä. Ih-
mistä ei tuoda Jeesuksen luokse. Parannettavan usko on täysin sivuseikka. Hän paranee toisen henkilön uskolla. Mutta tämä toinenkaan ihminen ei ole uskossa siinä mielessä, kuin se nykyaikana käsitetään, eli hän ei varsinaisesti ollut Jeesuksen seuraaja. Hänellä oli vain usko siihen, että Jeesus voi parantaa hänen palvelijansa sanomalla vain jonkun sanan. Ehkä hän oli kuullut, että ihmisiä parani, kun Jeesus kosketti heitä.

Tämän kertomuksen painopiste ei itse asiassa ole parantumisessa, vaan sadanpäällikön vahvassa uskossa. Mitä on oikea usko? Mitä on Raamatun usko? Sitä Jeesus yrittää selventää vertaamalla sadanpäällikön uskoa juutalaisten hurskaiden uskoon. Juutalaisten usko oli hurskasta varmuutta, 
jossa luotettiin isien perinnäissääntöihin ja luultiin kuuluvansa yhteen isien kanssa. Mutta todellisuudessa se oli kuollutta uskoa, koska sitä ei eletty todeksi arkipäivässä, sen kysymysten ja hädän keskellä.

Sadanpäämiehen usko oli esimerkillistä siinä, että hän luotti Jeesuksen apuun hädän keskellä. Hän uskoi, että Jeesus voi auttaa. Hänen uskonsa oli erityisesti esimerkillistä siksi, että hän tunsi tilansa oikein Jeesuksen edessä. Hän tunsi ja tunnusti, ettei hän ole ansainnut pelastusta. Hän oli täysin arvoton Jeesuksen edessä. Jeesus teki hänestä arvokkaan, nosti hänen uskonsa esimerkiksi oikeasta uskosta. Meidän maailmaamme hallitsevat oppirakennelmat ja opinkappaleet. Tärkeänä pidämme tietoa ja Raamatun osaamista. Ja sitä, että asiassa kuin asiassa  ollaan raamatullisia. Monesti kätkeydymme ja uppoudumme syvälle näiden opinkappaleiden taakse, mutta emme tiedä, mitä on kristillinen elämä. ”Meillä on Mooses ja profeetat”, mutta missä on itse elämä?

Toinen linja ovat uskovaiset, joista on tullut eräänlaisia kiertolaisia. He kulkevat seurakunnasta ja tilaisuudesta toiseen odottaen ihmeitä ja merkkejä. He haluaisivat jatkuvasti uskonsa vahvistukseksi nähdä jotakin. He pyrkivät saamaan selville, missä tapahtuu jotakin ihmeellistä ja rientävät oitis sinne.
He ovat hetken aikaa paikassaan ja kun toteavat, ettei tapahdu tarpeeksi, he alkavat arvostella kyseistä toimintaa. ”Täällä on vain kuollutta uskoa. Täällä ei tapahdu mitään.” Ja niin riennetään etsimään taas uutta paikkaa. Jospa siellä tapahtuisi. Olen ollut eri seurakuntien palveluksessa vuodesta 1977 ja niin usein kuullut tuon lauseen: "Meidän seurakuntamme on kuollut. Kumpa siitä tulisi elävä seurakunta ja alkaisia tapahtua."                                       
Pakanallinen sadanpäämies näytti hurskaille juutalaisille, mitä usko on käytännön elämässä. Löytyykö tämän päivän maailmasta tällaista käytännön kristillisyyttä? Löytyykö vahvaa uskoa loppujen lopuksi mistään? Vai löytyykö sitä juuri sieltä, missä ei ajatella uskoa olevan ensinkään?

Usko on Jumalan teko ihmisen elämässä. Se ei välttämättä synny opettelemalla opinkappaleita.  Se ei ole pelkästään oikeaa oppia, vaikka eihän oppikaan sinänsä pahasta ole. Mutta meidän Jumalamme on niin suuri, että Hän ei asu käsin tehdyissä temppeleissä, Hän ei suostu toimimaan opinkappaleit-
temme mukaan. Jokainen oppirakennelma on yritystä kahlita Jumala. 

Ja sitä tämä maailma eniten kaipaa. Se ei kaipaa tuomitsemista ja erottelua. Se ei kaipaa oikeassa olemista. Se ei välttämättä kaipaa ihmeitä ja merkkejäkään. Se kaipaa uskovaisia, joilla on usko siihen, että Jeesus voi auttaa. Se kaipaa uskovaisia, jotka joko yksin tai yhdessä rukoilevat toisten puolesta.
Pyytävät sitä, että Jeesus auttaisi heitä heidän hädässään oli se millainen tahansa. Päivän evankeliumi opettaa, että Jeesus voi parantaa ihmisen, vaikka hän makaisi kotonaan. Kunhan vain joku rukoilee hänen puolestaan ja uskoo, että Jeesus voi parantaa.

Jeesus opettaa, että oikealla uskolla on vain yksi tuntomerkki ja se on rakkaus. Tuntomerkkeinä eivät ole ihmeet tai armolahjat. Nykyisin tiedetään, että sielunvihollinenkin voi tehdä ihmeitä ja saada aikaan kielilläpuhumista. Lopun aikana sielunvihollinen ja väärät profeetat tekevät todella suuria ihmeitä, jopa suurempia kuin tapahtuu uskovien kautta. Oikean ja väärän profeetan erottaminen on äärimmäisen vaikeaa, varsinkin jos kriteerinä pidetään ihmeitä ja merkkejä. Jeesuksen mukaan on vain yksi
pettämätön merkki ja se on rakkaus.

Sadanpäämies rakasti. Hänen rakkautensa näkyi siinä, että hän tunsi hätää mitättömästä palvelijas-
taan ja hätä oli niin suuri, että Hän haki apua Jeesukselta. Nykyään se olisi sitä, että suuren firman toimitusjohtaja lähtisi hakemaan Jeesukselta apua sairastavalle firman työntekijälle. Hänellä olisi usko,
että Jeesus voi parantaa hänet, vaikka työntekijä ei itse uskoisikaan.

Uskotko sinä, että Jumala voi? 
Jumala voi auttaa sinua. Jumala kuulee sinua. Sinun rukouksesi voi liikuttaa Jumalan kättä. Sinun rukoustesi kautta voi parantua jopa sellainen ihminen, jolla ei ole uskoa ja joka ei edes tiedä, että sinä rukoilet Hänen puolestaan.
Elävä usko voi olla muutakin kuin huutamista ja meluamista. Se voi olla hiljaista rukousta jonkun toisen ihmisen puolesta. Päivän evankeliumi on meille kutsu ja rohkaisu rukoukseen toistemme puolesta.
Eikä sitä tarvitse mainostaa, että on rukoillut jonkun puolesta. Vahva usko on siinä, että me liikutamme Jumalan käsivartta rukouksin. Evankeliumi on siinä, että Jeesus kuulee rukouksemme ja auttaa.