2. SUNNUNTAI JOULUSTA
2004
Luuk 2:41-52
Monet vanhemmat ovat varmaan
saaneet kokea oman lapsensa katoamisen
tai ainakin käyneet
läpi pelon, että lapsi katoaa. Yleensä Suomessa kadon-
neelle lapselle ei ole käynyt
sen pahemmin ja hän löytyy melko helposti. Jos-
kus käy niin murheellisesti,
että kadonnut lapsi löytyy esim. vedestä kuol-
leena. Toisin on jossain
ulkomailla, esim Amerikassa, jossa lapsia saatetaan
kaapata eikä heitä
löydetä vuosienkaan etsiskelyn jälkeen. Ilmoituksia kadon-
neista lapsista voi Amerikassa
nähdä ilmoitustauluilla tai jopa maitopurkkien
kyljessä.
Yksi meidän lapsistamme
oli pienempänä todellinen katoaja. Aina, kun siihen
tarjoutui tilaisuus, hän
katosi. Aloimme tarkkaan vartioida häntä paikassa,
missä oli paljon väkeä.
Muistan, että hän katosi kerran ainakin Vaasalandias-
sa ja Joulupukinmaassa.
Kerran hän oli 3- vuotiaana kadotessaan kiivennyt
korkean leirikeskuksen peltikatolle
ja vanhempien järkytys oli suuri. Vaasa-
landiasta hän löytyi,
kun oli itse mennyt infopisteen kuuluttamoon. Samana
kesänä hän
katosi useaan otteeseen paikoissa, missä oli tällainen kuuluttamo,
koska se oli hänestä
hauskaa ja jännittävää. Joulupukinmaassa etsimme häntä
sydän kylmänä
ja välille pelkäsimme jo, että joku oli kaapannut hänet,
kos-
ka siellä oli runsaasti
ulkomaalaisia.
Jeesuksen vanhemmat joutuivat
käymään läpi oman lapsensa katoamisen ja
poika oli silloin jo iso:
12-vuotias. Perhe oli ollut pääsiäisjuhlilla suuressa
kaupungissa, Jerusalemissa.
Juhlien jälkeen lähdettiin paluumatkalle, mutta
vanhempien huomaamatta poika
jäikin Jerusalemiin. Miesten ja naisten oli
tapana matkustaa eri seurueissa,
joten vanhemmat olettivat pojan olevan
toisen matkassa. Ei ollut
kännyköitä, jotta olisi voitu varmistaa, että kaikki
lapset ovat mukana.
Aluksi poikaa etsittiin sukulaisten
ja tuttavien joukosta, mutta kun häntä ei
löytynyt, joutuivat
vanhemmat palaamaan takaisin Jerusalemiin. Sieltäkään
poika ei meinannut löytyä
millään. Tuskinpa 12-vuotista poikaa osattiin en-
siksi etsiä kirkosta.
Varmaan vanhemmat olivat todella hädissään pojastaan.
Ehkä he ehtivät
ajatella jo pahinta, kun poikaa ei löytynyt. Vasta kolmen päi-
vän kuluttua he löytävät
hänet temppelistä. Mikä riemu! Siellä poika istuu
opettajien keskellä:
kuuntelee, kyselee ja opettaa. Jeesuksen äiti ei ole hyvil-
lään poikansa
katoamistempusta, vaan toruu häntä.
Lapsia useammin meiltä
katoaa tavaroita. Ainakin itse olen sellainen, että en
muista, minne olen minkin
tavaran laittanut. Lähes joka päivä joudun etsi-
mään kalenteriani.
Eräässä seurakunnassa oli papilta kadonnut kalenteri ja
hän joutui kirkollisissa
ilmoituksissa tiedottamaan kalenterinsa katoamisesta
ja pyysi kaikkia, joiden
kanssa oli jotakin sovittu, ottamaan yhteyttä.
Monet kadonneet tavarat löytyvät
etsiskelyn jälkeen. Kalenterinikin on vielä
tähän päivään
mennessä aina löytynyt. Joskus olen joutunut puhelimeen vas-
taamaan, että soitan
sitten kun kalenteri löytyy. Joskus olen joutunut teke-
mään matkan seurakunnan
virastotalolle työhuoneeseeni etsimään kalenteri-
ani sieltä. Aina sitä
ei ole sieltäkään löytynyt.
Kun jokin tavara löytyy,
perheessämme on tapana sanoa, että nyt maahinen
meni pois istumasta tavaran
päältä tai että nyt maahinen palautti tavaran. Jos-
kus kun tuntuu siltä,
että maahinen on istunut sen päällä. Vaikka olet monta
kertaa katsonut paikasta,
missä sen pitäisi olla, se ei ole siinä. Mutta kuinka
ollakaan! Kadonnut tavara
löytyy juuri siitä, missä sen pitikin olla. Voiko
selitys olla muu kuin, että
maahinen on istunut sen päällä?
Oman lapsen katoaminen on
vanhemmille suuri asia. Siinä tilanteessa saattaa
tuntua, ettei sen vakavampaa
asiaa olekaan. Mutta joskus ihmiseltä voi Jee-
sus mennä hukkaan.
Se on ihmisen elämän suurin katastrofi. Toisaalta Jeesus
voi olla hukassa ihmiseltä,
joka ei ole koskaan Jeesuksen kanssa vaeltanut-
kaan, mutta hänelle
on tullut etsikon aika. Mutta Jeesus voi mennä hukkaan
myös ihmiseltä,
joka on vaeltanut Jeesuksen kanssa.
Miksi Jeesus joskus tuntuu
katoavan elämästä, vaikka hän on luvannut aina
olla meidän kanssamme?
Jeesus voi kadota ensinnäkin siitä syystä , että hän
haluaa sillä tavoin
kasvattaa meitä itseensä kiinni. Että meistä tulisi
ihmisiä,
jotka tarvitsevat enemmän
häntä. Että meistä tulisi ihmisiä, jotka tarvitsevat
Jeesusta, jotka eivät
pärjää yhtään hetkeä ilman häntä.
Tätä asiaa Jeesus ei
voi tehdä muuten kuin
välillä kätkeytymällä. Ihminen voi tästä
hätääntyä ja
jopa ajatella, että
hän on kadottanut Jeesuksen tykkänään.
Jeesus voi kadota elämästä
myös siitä syystä, että ihminen rupeaa suosimaan
elämässään
jotakin syntiä. Kylväjävertauksessa Hän puhuu orjantappuroista,
jotka aina vaanivat Jumalan
viljelysmaata. Jokaisen uskovan on tiedostettava
sellainen asia, että
jos orjantappurat saavat elämässä vallan, ne voivat tukah-
duttaa hengellisen kasvun
ja jopa kuolettaa koko uskon. Kun usko kuolee,
Jeesus katoaa elämästä.
Kun Jeesus katoaa, Häntä
on etsittävä. ”Etsikää niin te löydätte!”
Hän itse
lupaa, että etsivä
löytää. Jeesus oli vanhemmiltaan hukassa niin kauan kuin
he
etsivät häntä
väärästä paikasta. Edes sukulaisten ja tuttavien joukosta
he ei-
vät Häntä
löytäneet. ”Ettekö tienneet, että minun tulee olla
Isäni luona?” Ja
sieltä Taivaallisen
Isänsä luota he Hänet lopulta löysivät. Kadonnut
Jeesus
löytyi temppelistä.
Juudas Iskariotilta meni
Jeesus hukkaan; hän kavalsi Jeesuksen rahasta; sai
palkaksi 30 hopearahaa.
Moni on kysynyt, miksi Juudas ei saanut anteeksi
tekoaan. Saihan Pietarikin
anteeksi, kun oli kieltänyt Jeesuksen kolme kertaa.
Juudas etsi apua väärästä
paikasta. Ylipapit eivät voineet auttaa häntä, vaikka
hän katuikin. Vastaus
oli tyly: ”Mitä se meihin koskee? Omapa on asiasi.”
Noissa sanoissa ei ollut
armoa ja anteeksiantoa, koska Jeesus puuttui.
Kun me etsimme Jeesusta,
mistä me Hänet löydämme? Etsimmepä Häntä
en-
simmäistä kertaa
elämäämme tai olimmepa hukanneet Hänet, osoite on aina
sama: Hän on siellä,
missä Hänen Isänsäkin on. Häntä ei voida
löytää vain
ajattelemalla, vaikka ihmisen
on hyvä ajatella. Häntä ei voida löytää vain
tut-
tuja tapaamalla, vaikka
on hyvä tavata tuttuja ja sukulaisia. Häntä ei löydä
vain tuulen huminasta, vaikka
sitäkin on joskus hyvä kuunnella. Häntä ei löy-
dä vain metsän
hiljaisuudesta, vaikka hiljaisuus tekee hyvää sielulle. Häntä
ei
löydä vain mielessään
päättämällä, vaikka uskoon tuleminen kysyy myös
ih-
misen päätöstä.
Häntä ei voida valita elämän Herraksi, vaikka asia
joskus
näin esitetäänkin.
Jeesus on löydettävissä
sieltä, missä Hän on. Missä Hän sitten on? Hän
on
siellä, missä
on Hänen Sanansa ja sakramenttinsa. Hänet löytää
Raamatusta,
kirkosta, seuroista, virsistä,
ehtoollispöydästä. Kaikki ne ovat kirkossa, joka
on Herran huone. Kadonneen
aarteen metsästäjän kannattaa poiketa kirkos-
sa.