Joitakin vuosia sitten liikkui vitsi, jossa kysyttiin, minkä nimisellä aasilla Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Vastauksen oli ”Halle” ja perusteluna, että kun ihmiset huusivat ”Halle lujaa”. Vitsi oli erittäin huono puujalkavitsi ja kaiken lisäksi paikkansa pitämätön. Eivät ihmiset suinkaan huutaneet ”Halle lujaa”, vaan ”Hoosianna!” Vaikka molemmat sanat ovat hepreankielisiä ja esiintyvät Raamatussa, on niillä kuitenkin eri merkitys. ”halleluja” tarkoittaa lähinnä ylistämistä, ”Ylistäkää”, ”Ylistäkää Herraa”.

Hoosianna merkitsee ”Auta”. Sitä käytettiin erityisesti siunauksen toivotuksena otettaessa kuningasta vastaan. Eli ”hoosianna” on toisaalta kunnioittamista, mutta siihen sisältyi myös avunpyyntö. On siis tärkeää, että kansa huusi nimenomaan ”hoosianna” eikä ”halleluja”. Tällä tavoin se ilmaisi uskonsa ja piti Jeesusta kuninkaana ja Messiaana.

Valmistaessani saarnaa löysin tekstistä erään mielenkiintoisen yksityiskohdan, jota en ole siinä aikaisemmin havainnut. Ehkä juuri nykyinen raamatunkäännöksemme on nostanut sen esiin. Nimittäin Jeesus lähettää kaksi opetuslastaan edeltä päin hakemaan edessä olevasta kylästä aasinvarsaa, jonka selässä ei kukaan vielä ollut istunut. Hän antaa opetuslapsilleen hyvät tuntomerkit sekä opettaa, miten vastata kysymyksiin, joita varsan hakeminen aiheuttaisi.

Niinpä opetuslapset lähtevät matkaan ja löytävät varsan, jonka Jeesus oli nähnyt Hengessä. Mutta paikalla olevat ihmiset eivät noin vain suostu antamaan varsaa. He kysyvät ihmeissään: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” Varmaan varsa oli jonkun maanviljelijän tai kauppiaan omaisuutta ja vieraat miehet tulevat ja aikovat sen viedä. Selvästikin he luulivat opetuslapsia varkaiksi, eivätkä katsoneet varsan viemistä suopeasti.

On ihmeellistä, että ventovieraat opetuslapset saavat viedä varsan. Ja vain sellaisella kaupalla, että Jeesus palauttaisi varsan pian takaisin. Jos meiltä jokin ventovieras tulisi hakemaan autoa vastaavanlaisella kaupalla, kuinkahan moni luovuttaisi autonsa? Luulen, että vain ani harva, jos kukaan. Opetuslasten yllätykseksi he saivat varsan. Ja Jeesus pääsi ratsastamaan.

Jeesuksen julkiseen toimintaan kuului, että Hän yritti todistaa messiaanisuuttaan. Hän pyrki toimimaan niin kuin Messiaasta oli ennustettu. Hänen teoistaan kansan ja varsinkin papiston olisi pitänyt tunnistaa Hänet Messiaaksi. Siksi Jeesus ratsasti aasilla. Sakarjan kirjassa oli ennustettu Messiaan saapuminen Jerusalemiin; Hän saapuisi nöyränä, ratsastaen aasilla. ”Aasi on Hänen kuninkaallinen ratsunsa”. Kansa uskoikin Messiaan tuloon ja pani kaiken toivonsa Häneen. Siksi he huusivat aasilla ratsastavalle Jeesukselle ”hoosianna”. Ja odottivat Häneltä suuria. Mutta jokin meni vikaan.

Jeesus oli suosionsa kukkuloilla. Sanoma Hänen hyvyydestään oli kiirinyt ihmisten korviin. Koko kaupunki alkoi kuohua ja kysellä, kuka Jeesus oikein oli. Monet uskoivat Häneen. He uskoivat, että nyt luvattu lopunajan kuningas saapuisi ja pelastaisi kansansa. Nyt oli pääkaupungin, Jerusalemin ja samalla koko Israelin valloittamisen aika.

Kovin kauan ei suosion huippu kestänyt. Jerusalemiin saavuttuaan Jeesus välittömästi puhdisti temppelin rahanvaihtajien ja kauppiaiden pöydistä. Välirikko pappien ja kirjanoppineiden kanssa oli selvä. Suosio satojen ihmisten vaihtui pian syytöksiin. Kansan johtajat vaimensivat kansan äänen. Hyvin pian "Hoosianna", huuto muuttuikin syytökseksi "Ristiinnaulitse". Adventista ei ollut pitkä matka pitkäperjantaihin.

Massan mukana on helppo kulkea. Ihmisten on helpompi tulla kirkkoon silloin, kun he tietävät, että sinne tulee paljon ihmisiä. Massasta ei erotu yksilö. Jeesuksesta on helppo puhua uskovien seurassa. Jos taas seurassa pannaan uskonasioita alta lipan, on helpointa vaieta. Jos seurakunnassa on hengellistä etsintää, on helppoa tulla mukaan etsijöiden joukkoon. Jos seurakunnassa on herätystä, on helppo mennä noiden herätyksen kokeneiden joukkoon kokemaan samaa.

Edelleen tänä päivänä me joskus hurraamme Jeesukselle ja pyydämme Hänen apuaan tietyissä tilanteissa. On helppo huutaa "hoosianna" tai "halleluja" varsinkin siellä, missä muutkin niin tekevät. Helppoa se lienee myös silloin, kun elämä on kohdellut ihmistä hyvin, kun on vältytty suuremmilta takaiskuilta tai sairauksilta.

Mutta kun ne pahat päivät tulevat? Kun ympärillä ei olekaan sitä joukkoa, joka huutaa "hoosianna" tai "halleluja". Kun ympärillä on vain suuri joukko välinpitämättömiä tai pilkkaajia, ihmisiä jotka haluaisivat päästä Jeesuksesta, jotka mieluimmin huutavat "Ristiinnaulitse". Entäpä silloin, kuin vastoinkäymiset tulevat? Kun on sairautta, kun kuolema koskettaa, kun on jouduttu vakavaan onnettomuuteen? Kun kaikki soi mollissa? Jollei nyt aivan huudeta "Ristiinnaulitse", ei huudeta myöskään "hoosianna" eikä "halleluja".

Tai oikeastaan sen "Hoosiannan" voisi kyllä pahanakin päivänä huutaa. Eikös se merkitse: "Herra, auta". Jeesus tule luokseni ja auta minua!

Adventti, adventus domini, Herran tuleminen. Kristus tulee tänäänkin kansansa keskelle. Hän teki kaiken, niin kuin oli kirjoitettu. Hän jopa ratsasti aasilla Jerusalemiin täyttääkseen messiaasta lausutut ennustukset. Mutta kansa ei ottanut Häntä vastaan, vaan naulitsi Hänet ristille. Jeesus tulee myös tänään seurakunnan keskelle Sanassa ja sakramenteissa. Jeesus tulee sinne, missä kaksi tai kolme kokoontuu Hänen nimissään. Jeesus tulee myös kerran takaisin, aikojen lopulla.

Jeesus tulee myös sanassaan ja Pyhässä Hengessä elämäämme ja sydämeen. Hän tulee jokaiseen sydämeen, joka Hänelle haluaa sydämensä avata. Tänä päivänä on tärkeintä, että Jeesus saa tulla juuri sinun sydämeesi asumaan. Siitä riippuu se, missä vietät iankaikkisuutensa: taivaassa vai helvetissä. Jeesus on tullut todella alas. Hän ratsasti aasilla ollakseen kaikkien ulottuvilla. Kukaan ei jää Jeesukselta huomaamatta.

Olen miettinyt monesti, tarvitseeko Jeesus meidän ihmisten huurahduksiamme. Joissakin hengellisissä tilaisuuksissa on ihmisillä tapana tuon tuosta huudahtaa "aamen" tai "halleluja". Noita hepreankielisiä sanoja pidetään ikäänkuin taikasanoina tai osoituksena ihmisen hengellisyydestä. Meidän luterilaisten jumalanpalveluksissa huudetaan vain silloin tällöin "aamen", tai ei sitäkään huudeta, vaan se sanotaan yhdessä tai lauletaan kaksin- tai kolminkertaisena. Monet ovat uusien kaavojen myötä aivan sekaisin näitten aamenien kanssa, missä ja milloin niitä tulisi käyttää.

Millainen mahtaa olla sinun huutosi tänään Jeesukselle? Kiljutko riemusta, huudatko mielessäsi "Halleluja" vai onko se tuskaista avun pyytämistä, huudatko mielessäsi "Hoosianna"= Herra auta. Joka tapauksessa Jeesus saapuu hiljaisena ja nöyränä matalimpaankin majaan ja antaa apunsa. Tänään Hän on monelle aasi. Jumala on Hänet asettanut aasiksi, jolla on ratsastettava, jos haluaa taivaaseen.

En ainakaan itse voi muuta kuin pyytää: ”Tule Jeesus, tule kuninkaani. Tule luokseni ja auta minua.”

<< Takaisin saarnasivulle
<< Takaisin pääsivulle