Monet meistä lienevät murehtijoita, ainakin minä itse. Monesti haluaisin olla toisenlainen ja uneksin elämästä, jossa ei tarvitsisi murehtia. Mutta kun se on niin vaikeaa. Kun on oppinut murehtimaan.

Ihminen voi murehtia mitä tahansa. Varmaan jokaisella ovat ne mieliteemat, joita kantaa mukanaan joka päivä. Joskus teemat voivat vaihdellakin tai tulee uusia teemoja. Mutta periaatteessa teemat ovat päivästä toiseen samat. Voiko kukaan elää murehtimatta mitään?

Nuoruudessani olin erityisen kova murehtija. Kannoin huolta vanhemmistani ja heidän elämästään, kannoin huolta myös omasta koulunkäynnistäni ja opiskeluista. Kokeita tai tenttiä edeltäneen yön yleensä valvoin, koska murehdin niin voimakkaasti, että en saanut nukutuksi. Myös matkustaminen jonnekin oli murehtimisen aiheena; pelkäsin lähteä matkalle. Jos jokin uusi asia oli tulossa, täytyi sitäkin murehtia.

Nykyiset murheet ovat hyvin moninaiset: monet liittyvät lasten elämään ja tulevaisuuteen, usein kannan taloudellisia murheita, myös oma terveys on yhä useammin murehtimisen syynä. Monesti löydän myös työasioita tai ihmissuhdeasioita sängystäni. Pyörin ja hikoan, mietin miksi en saa unta. Tietenkin siksi, että murehdin. Murheet muuttuvat hyvin herkästi peloiksi.

Jeesus opettaa, että ihminen ei voi lisätä elämänsä pituutta murehtimalla. Se on varmasti totta. Päinvastoin ihminen todennäköisesti lyhentää elämäänsä murehtimalla. Se vaikuttaa moneen: synnyttää unettomuutta, stressiä, ehkä sydän- ja verisuonitauteja, loppuunpalamista, masennusta, ennenaikaista kuolemaa. Mihin kaikkeen murehtiminen sitten vaikuttaakaan! Jos voisin murehtimalla lisätä elämäni pituutta, eläisin varmaan ainakin 500 -vuotiaaksi.

Ihmisten keski-ikä kasvaa koko ajan. Lääketiede löytää jatkuvasti uusia parannuskeinoja. Lääketiede on edistynyt suunnattomasti viimeisen parin vuosikymmenen aikana mm. syövän sekä sydän- ja verisuonitautien hoitamisessa. Kun alettiin tehdä sydämensiirtoja, jotkut kysyivät, meneekö ihminen siinä Jumalan alueille? Onko ihmisellä oikeus ottaa Jumalan paikka?

Tiedämme, että ihmisen elämä on rajallinen. Jumala on asettanut elämällemme rajan. Monesti meidän on vaikea hyväksyä elämän takarajaa, haluaisimme siirtää sen mahdollisimman kauaksi. Jotkut uneksivat jopa ikuisesta kuolemattomuuuden lähteestä. Elämän pidennysponnistelut taistelevat monesti tätä kuoleman välttämättömyyttä vastaan, mutta saattavat toisaalta aiheuttaa yllättäviä ja odottamattomia ihmisen kuolemia. Lääkärit eivät hallitse kaikkea.

Toisaalta lääketiede tunnustaa elämän rajallisuuden. Lääkärit tietävät, miten paljon mikäkin toimenpide saattaa pidentää elämää. Mutta tavallisille ihmisille saattaa välittyä kuva, että elämää voidaan pidentää loputtomasti. Samalla kun lääketiede yrittää pidentää elämäämme, monet vanhukset ja sairaat miettivät, miten elämää voisi lyhentää. Monilla on mielessään vain toive: ”Kumpa pääsisi jo pois!”

Uskon, että lääketiede on Jumalan käytössä ainakin silloin, kun se tietää omat rajansa ja kun sitä käytetään ihmisen hengen pelastamiseen. Tuskin lääkärit voivat muuttaa niitä rajoja, jotka Jumala on elämällemme asettanut. Kun lääkäri pelastaa ihmisen hengen, on se merkki siitä, että Jumalan antama aika ei ole vielä päättynyt. Toinen kysymys on sitten sellainen lääketiede, jossa ihmistä pidetään tavallaan keinotekoisesti koneiden avulla hengissä.

Ihminen lienee ainut olio maan päällä, joka osaa murehtia. Vaikka ihminen on tärkein Jumalan luomista olennoista, ihminen ei ole oppinut tätä alkeellista asiaa: elää murehtimatta. Ihminen on ainut olio, joka tiedostaa Jumalan ja on yhteydessä Häneen; siitä huolimatta hän ei osaa olla murehtimatta.

Murehtiminen sisältää pelkoa ja luottamuksen puutetta. Se vaikuttaa ihmisen mielialaan. Murehtija kuvittelee, että hän voi vaikuttaa asioiden kulkuun niitä miettimällä ja murehtimalla. Toki joskus käykin niin, että jokin vaikea asia ratkeaa sitä miettimällä. Useimmiten asiat eivät kuitenkaan muutu toiseksi, vaan murehtiminen voi saada asiat tuntumaan vain pahemmilta. Näin käy varsinkin silloin, jos asioita murehtii yöllä.

Jeesus opettaa, että murehtiminen on pakanallista. Pakanoiden elämään kuuluu sen murehtiminen, mistä saa ruokaa ja juomaa; mistä saa vaatteet. Kun murehdin, turvaudun itse asiassa siis hyvin alkeelliseen reaktioon. En tiedosta silloin olevani Jumalan lapsi, vaan tavallaan luotan vain itseeni. Elämäni on vain minun käsissäni. Kaikki on kiinni siitä, mihin pystyn ja mitä osaan.

Jeesuksen opetus meille murehtijoille on pyhän huolettomuuden oppiminen. Se on tosi vaikea läksy opittavaksi. Ja sen läksyn oppiminen tapahtuu luonnon kautta tai luonnon keskellä. Jeesus kehottaa tarkkailemaan taivaan lintuja ja kedon kukkia. Oikeastaan Hän tässä linnuilla tarkoittaa haaskalintuja ja kedon kukilla rikkaruohoja. Jopa siis Jumalan luomat haaskalinnut ja rikkaruohotkin elävät tekemättä työtä tai näkemättä suurempaa vaivaa. Kaikista niistä Taivaan Isä huolehtii ja antaa niille ruoan ajallaan. Vaikka ne eivät murehdi mistään, ne elävät hyvin. Luonnossa on monia eläimiä ja kasveja, joita ei siellä monen mielestä tarvittaisi ollenkaan. Ja kaikkien niidenkin elämästä Taivaallinen Isä huolehtii.

Me olemme Jumalan luomia. Jumala on luonut meistä jokaisen. Olemme paljon tärkeämpiä kuin eläimet ja kasvit. Koska Jumala on meidät luonut, Hän on sitoutunut samalla pitämään meistä huolta. Hän ei jätä meitä hetkeksikään. Mitä vaikeampaa meillä elämässämme on, sitä tiiviimmin Hän meistä huolehtii. Kun elämässä on erityisen vaikeita vaiheita, Hän jopa kantaa elämäämme.

Meistä itsestämme saattaa monesti tuntua, että Jumala on kaukana tai että Jumala on jopa hylännyt meidät. Mutta se on vain tunne ja tunteiseen ei voi koskaan luottaa uskonasioissa. Näissä tilanteissa pitäisi luottaa Sanaan ja sen lupauksiin. Eräs perustavaa laatua oleva Jumalan lupaus on siinä, että Hän ei hylkää eikä jätä, vaan Hän rakastaa ja pitää meidän elämästämme huolta.

Kuinka helppoa elämä olisikaan, jos osaisi olla murehtimatta! Kuinka terveitä ja iloisia me ihmiset olisimmekaan, jos emme pilaisi itseämme murehtimalla. Tällaiseen tilaan Jeesus haluaa meidät tänään vapauttaa. Meillä pitäisi olla oikeastaan vain yksi murhe: mihin joudumme, kun elämämme päättyy. Tähänkin murheeseen on Jeesuksella vastaus. Hän on kuollut puolestamme ristillä. Hän on sovittanut syntimme. Häneen uskomalla saamme syntimme anteeksi ja pääsemme Taivaaseen.

Onko Jumala joskus pettänyt tai jättänyt pulaan? Tuskin kenenkään kohdalla on näin päässyt käymään. Jumala on luottamuksen arvoinen. Me saamme jättää hänelle kaikki murheemme, puutteemme, pelkomme, surumme, koko elämämme. Hän vie meidät turvallisesti tämän maailman läpi Taivaan kotiin.

<< Takaisin saarnasivulle
<< Takaisin pääsivulle